United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iloa ja surua vaihetteli pian Kekrin perästä Pekon talossa. Aleksanteri oli valittu kunnankirjuriksi ja opettaja oli julkisesti koonnut hänelle ääniä. Nyt oli rauha syntynyt puolueiden välille, ja Aleksanteri läheni opettajaa ystävyydellä; tämä sydämensä ilossa meni niin kauas, että käski häntä kutsumaan itseänsä "sinuksi."
Hän oli illalla tehnyt mielessään päätöksen, ettei hänen talossaan ole ensi vuonna noin rivosuisia renkejä, hän antaa erokirjan, jotta saavat kekrin tultua mennä muualle. Käske Anna Liisan tulla tänne kamariin, minulla on tässä aamiaisen edellä vähän kirjoituttamista, sanoi Malinen emännälleen. Etkö sinä itse saa vähiä kirjoituksiasi aikaan? sanoi emäntä.
Tämän ainoan kerran hän nyt kuitenkin menisi sirkukseen. Se saisi olla myös hänen viimeisensä. Helluntaiksi hän olisi kotona ja kekrin tienoilla he viettäisivät häitä Heikin kanssa. Siitä asti hän ei koskaan eteenpäin ajatellut. Ainoa, minkä hän tiesi, oli se, että hänestä tulisi majatalon emäntä kaukana pohjan perillä. Tuskin hän enää koskaan näkisi pääkaupunkia.
Huomattakoon sitten tuo Kekrin jälkeen tuleva niin sanottu römppäviikko, tuo palkollisten rahojen surma. Silloin juovat ja syövät ja ylellisyys-tavaroihin tuhlaavat rengit ja piiat palkkansa niin tarkkaan, että tuskin monellakaan on neljännes kopeikkaa taskussa uuteen palveluspaikkaan tultuansa. Kaunista! Mutta vielä muutakin voi mainita.
Tuossa tukalassa tilassa kului syyskesä kekrin tienoille. Iikka oli varttunut oivalliseksi metsästäjäksi ja pian oli hän paikkakunnan kuuluisin kyttä. Hän oli jo ollut kahdessa karhuntapossa osallisena ja yhden kontion oli hän kaatanut yksinänsäkin. Kaikki ne karhun tapot tapahtuivat ulkopitäjissä, sillä oman pitäjään metsät olivat huonot eikä niissä isompaa riistaa ollut.
Pienellä puolella eli pienemmässä rakennuksessa on porstuan toisella puolen iso maitokamari viidellä hyllyrivillä, täynnä valkoisia hulikoita, jotka sisältävät Kekrin antimia. Toisella puolen porstuaa on pirtti ja kaksi kamaria, toinen vanhan emännän asuinhuone, toinen "romukamari". Luokaamme nyt silmäys isäntäväkeen tässä talossa. Aumolan isäntä Esa oli, kertomuksemme kun alkaa 30-vuotias.
"Minä elän hyvästi työlläni", sanoi hän ja toivoi hartaasti, että hänen toivorikkaasta ainoasta lapsestansa, Ristostakin tulisi pyytömies. "Kyllä Ristosta tulee pyytömies, hän syntyi kekrin aattona, se on hyvä merkki", lausui Lassi, kuu Riston kasvatus tuli puheeksi; "Risto on kyllä viisas poika", jatkoi isä.
Eräänä päivänä kekrin seudussa ei Anni tullut kotonansa aikaan, jonkatähden hän lähti kävelemään läheisimpään metsään, jossa hän usein ennenkin oli käynyt tuolla vapaan taivaan alla, vapaassa Jumalan ilmassa, noiden tuulen hengähdyksistä huojuvain, murheettomain puiden parissa, vuodattamassa murheellista sydäntänsä.
Lukumies ei hän myöskään ollut, että olisi sillä aikaansa kulumaan saanut. Sentähden täytyi hankkia jotain muuta toimistelua, ja siksi oli hän jo aikaa valinnut metsästämisen. Kerran oli Niemimäkelässä isännän nimipäivä kekrin tienoissa, sillä isännän nimi oli Topias.
Eilen juhlivat jalosti, Söivät, joivat, peittosivat Kekrin kunniaksi, näette. Minä heit' ilahuttelin, Suuret, pienet, miehet, naiset, Kaikki rauhoitin jutuilla: Kerroin, ett' olet Lapissa Tapon kärsinyt kamalan, Lyöty nousemattomaksi, Kenties kuollut, kuopattukin. Siitä sai väki levolle, Nukkui, tarvinneeko nousta.