Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Sauhut kohden taivasta Nousee ilta-uhrina, Laakson virta vilisee. Kylän lapset laulaen Rientävät luo paimenen: "Missä metsän tuomiset?" Karja ammoo, kellot soi: Päivän voiton ilta toi, Kylän lapset riemuiset. Sinne lauma kylläinen Edellä käy paimenen. Heltehestä väsyneet Siellä virvoitusta saa. Paiment' innoll' odottaa Siellä kasvot kaivanneet.
Malminpa raitis isänmainen henki Sytytti syämet talonpoikienki, Jotk' innoll' otti osaa taistohon. Myös Jaakko Kärki päässä kirkko-myssy, Uus nuttu yllä, pieksut jalassa, Vyön alla kirves, olall' oiva pyssy Kuin mies hän marssi Malmin joukossa; Ja vähemmin kuin tulta kaski-puissa Hän ruudin tulta pelkäs otteluissa: Miehestä mieheen kulki maineensa.
En, että maan, nyt mullekin niin rakkaan, eestä antoi verensä innoll' alttihin, jalosti kalpaa kantoi. Niin olin nuori, riehakas, hän vänrikki, ma kuningas. Mut kerran, kuinka ollakaan, jo riehuun mieli kyltyi. Talv' oli päivää vaaksa vaan, mut sekin pitkäks yltyi; ol' outo olla tykkänään, en ollut päähän päästäkään.
Hän paetkoon ku ennättää, Kun pohjan urho rynnistää, Kun Pohjan urho rynnistää ja lyö! Kun innoll' isäin koitamme, Niin varmahan Me viholliset voitamme; Ja riemuellen soitamme; Näin kunnioittaa koitamme Maan armahan. Hän sankarnimen aina saa, Ken puoltaa kansan kunniaa, Ken puoltaa kansan kunniaa ja maan. Suomettaren osa.
Innoll' iliolaisia päin nyt Akhilleus syöksyi, huutaen hirmuisesti, ja ensiks Ifitionin uljaan kaas, uroparvien pään, isä jonk ol' Otrynteus, kaataja kaupunkein hänet siell' emo sai, vedenimpi, Hydan miss' elomailt' ylenee lumihohtava Tmolos. Juuri kun riensi hän päin, jumalainen Akhilleus iski päähän peitsellään; pää halkesi kahtia aivan.
Ken rinnan rikkahan ja köyhän lasta Yht'-arvoisina koulutielle johti, Ett' yhtä kirkas heille toivontähti Elämän aamutaivahalta hohti? Ken halki syytösten ja soimausten Viel' innoll' aina johti joukkoansa Ja leijussansa kantaa vaihtumatta Nuo toivonsanat: "Valistus ja kansa"? Ei kysytä.
Vaan älkää liatko suurta hankettamme Ja hengen voittamatont' uljautta Aatoksell' että työmme, asiamme Kaipaisi valaa; joka veren tippa, Mi Rooman miehen suoniss' on ja josta Hän ylpeilee, on äpäryyteen syypää, Jos osan pienimmänkin vaan hän rikkoo Sanasta, jonka antanut hän on. CASSIUS. Mut Cicero? Hänt' eikö tiedustella? Hän, minä luulen, innoll' yhtyis meihin. CASCA. Hänt' ei saa unhoittaa.
Riensivät tuimina päin, kuin metsän karjua koirat haavoitettua ahdistaa ajomiehien eellä; innoll' ensin kyllä ne rientävät sen repiäkseen, mutta kun voimaans' uskaltain päin kääntyvi karju, koirat karkuun kaapaisee, mikä minnekin pääsee: noin väki Troian heit' yhä parvina vainosi ensin, miekoin miehiä iski ja keihäin kärkeväpäisin; mutta kun Aiaat käänsihe päin tenän urhean tehden, kauhtui kasvojen karva jo heilt', ei tohtinut kenkään 733 syöksyä ottelemaan sen koommin kaatunehesta.
Hyttyisen hyrryn, suhinan myös tuulen, Ja pikku linnun vienon viserryksen!" Ja rampa ukko riemuisena juoksi Ikäänkuin terve, reipas nuorukainen, Hän eukon kaulaan kiepsahti nyt vainen, Pyöritti häntä kovin huvin vuoksi. Mut heidät kaikki kummastukseen saiki Nyt mykkä poika, kuin se selvin kielin Jo lauluun yhtyi innoll' ilomielin: "Jumalan kiitos, hält' on apu kaikki!"
Päivän Sana
Muut Etsivät