Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Penkillä vielä istuessaan hän oli jo ehtinyt päättää mennä kostoksi kapakkaan ja juoda itsensä juovuksiin, ja vaikka Ingridin hätäinen huudahdus ja entiset muistot nöyrtymisen välttämättömyydestä kehoittivat muuttamaan tätä päätöstä, ei hän enää malttanut hillitä jalkojaan, jotka jo nopeasti ja ylpeästi astelivat kapakkaan päin.
Nyt itse sanoit semmoista, joka selittää asian. Johan sanoin sinulle, etten voi edes koneasioita lukea, jos sitä varten että veturinkuljettajaksi. Mutta akseleita mielelläni varvailen ja teen kaikellaista muuta mitä täytyy tehdä, mutta en siksi että veturinkuljettajaksi, vaan siksi, että laitan akseleita; ymmärrätkö? Ja minä olenkin jo Ingridin kanssa puhunut, että ehkä jäänkin tehtaaseen.
Mutta olisiko todella ihan mahdotonta saada nähdä äitiä, edes senverran että ovenraosta nyykäyttäisin päätä? No jos senverran, miksei. Henrik raotti ovea ja näki Ingridin. Hän makasi niin, että lamppu pöydältä hiukan valaisi häntä pään takaa. Kasvot olivat hämärässä, mutta Henrik näki, että ne jotain sanoivat ja tervehtivät häntä ja käsi ojentui häntä kohden.
He olivat pysähtyneet erään yksinkertaisen, hiotun kiven eteen. »Kenenkäs se on?» kysyi Uutela, joka ei osannut latinaisia kirjaimia. »Saksan Ingrid», luki morsian. Mitään muuta ei kivessä ollutkaan, ei edes syntymä- eikä kuolinpäivää. »Vai niin, vai se nyt on sen Saksan Ingridin ja oikein kivi!» Morsian käveli edelleen, mutta Uutela jäi yhä kiveä katselemaan. Merkillistä!
Tuuhea, kihara tukka oli kammattuna alas silmäkulmien tasalle, silmistä kiilui teeskentely. Se on Heddi se, sanoi Ingrid ja taas rupesi itkemään. Silloin Gabrielin tuli niin sääli häntä, että hän melkein oli mennä hänen puolelleen ja tunnustaa vihaavansa hänkin kaikkia järjestään, mutta hän muisti veljensä Henrikin, eikä voinut olla ihan Ingridin puolella, ja vaan huokasi uudestaan.
Hän kävi ajatuksissaan läpi kaikki tähän asiaan kuuluvat tapaukset ja suhteet, luki uudestaan Gabrielin kirjeen ja Ingridin liikuttavat kiitollisuuden purkaukset, ja hänen ihmetyksensä kasvoi kasvamistaan eikä sille vihdoin ollut rajoja "Tämä on sitä mistä Johannes sanoi: nähdä omin silmin," ajatteli hän. Tietysti meni Henrik perjantaina tapaamaan Gabrielia.
Minä kiipesin ylitse, tulen kaivolle: oma ämpäri unohtui! Ei, ei, sanoi nyt kätilömummo, tämä ei käy laatuun. No minä menen, minä menen sanoi Henrik. Mutta näyttäkää sentään vähän lastakin. Se nukkuu nyt. Huomenna. Henrik olisi kovin mielellään vielä jäänyt Ingridin luo, mutta mummo lykki häntä väkisin ulos ja hyvääyötä toivottaen rupesi panemaan ovea kiinni.
He päättivät niin, että huomenna, kun oli juhannus-aatto ja tehtaasta oli iltapäivästä saakka vapaus, Henrik tulee työn loppuessa jälleen konetehtaalle ja he menevät yhdessä Gabrielin kortteeriin, josta sitten menevät tullivahtimestari Vestlundin luona käymään ja Ingridin kanssa tutustumaan.
Mutta yhtäkkiä Ingridin kasvoihin tuli taas entinen säikähdys ja hän juoksi Gabrielin kaulaan. Oma Gabriel, sanoitko että olet ampunut häntä? Herra jumala, Gabriel! Sattui jalkaan, muuta en tiedä. Anna anteeksi minulle, Gabriel, sanoi Ingrid vapisten ja itkuun valmiina. Olisinhan minä voinut heti karkoittaa hänet luotani Olisit.
Ja kun hän nyt painoi Ingridin päätä hiljaa rintaansa vasten, ajatteli hän itsekseen sitä tietä, joka oli hänet tuonut Ingridin luo, ajatteli, että hänen täytyy ruveta yhä enemmän tuntemaan sitä, mitä Heddille oli tehty, loukkaukseksi häntä itseänsä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät