Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Näin tärkeätä olisi ollut saada selville Ingridin oikea tarkoitus; mutta vaikka Gabriel kuinka katseli ja tutki, ei hän voinut vähimmässäkään määrässä ratkaista kysymystä eikä keksiä mitä kysyä tai kuinka urkkia päästäkseen totuuden perille. Ingridin kasvoilla leikki mitä viattomin ja hilpein mieliala.
Hän kulki torille asti ja kiersi sen ihan ympäri; sitten hän pysähtyi siihen katukulmaan, mistä Ingrid tavallisesti tuli kotoansa, ja katsoi kelloonsa. Kymmenen minuuttia hän seisoi siinä kello kädessä. Kun ne oli kuluneet, hän pisti päättäväisesti kellon taskuunsa ja, viimeisen kerran katsahdettuaan Ingridin katua pitkin, kääntyi ja meni jälleen kotiinsa.
Mamma sanoi että sinusta tulee pappi. He menivät näin jutellen alas kahvia juomaan. Sitten he olivat yhdessä Ingridin luona, eikä Henrik ollut vielä eläissään Gabrielia niin onnellisena nähnyt.
Mustimpana kaikesta oli väli Ingridin kanssa, ahjojen sammuttaminen ja käsky tulla polisikonttoriin kello 8. Hän kopasi tuolilta taskukellonsa. Se oli jo 1/2 8. Viime hetkenä hänessä syntyi semmoinen pelastava ajatus, että hän pukeutuu herraksi!
Mutta miksi hän ampui sinua? Hän luuli, että minä tahdon ampua häntä. Hän näetkös rupesi hävyttömästi kosimaan niin, katsos sinähän et tiedäkään, että minä olen kihloissa. Olen vähän kuullut. Kenen kanssa? Se on yksi Ingrid Vestlund. Kuka se on? On vaan. Kuka hänen isänsä on? Se on tullivahtimestari ja Ingridin äiti on kuollut. Kyllä minä näytän sen sinulle. Kuinka kauan viivyt?
Hän oli jo heti Ingridin seuraan tultuansa huomannut, että tämä se oli, joka määräsi Gabrielin aikeet ja asiat, ja erittäinkin hän pani merkille Ingridin itsepäisen vastarinnan kaikkeen, mikä vähänkin herrassäätyä koski. "Se oli siis Ingrid, joka kannatti Gabrielin huonoa puolta", ajatteli Henrik, ja jo entisen valmiin vastenmielisyyden lisäksi hänessä nyt kiehahti selvä viha Ingridiä kohtaan.
Silloin neiti Vestlund yhtäkkiä taas tulistui. Tuommoiset temput saatte jättää sikseen. Ei sormellakaan, sanon minä! Anna anteeksi, sanoi Gabriel nöyränä kuin vuona, huomattuaan, että Ingridin silmiin oli tullut kyyneleitä. Enhän minä, leikillähän minä vaan. Mutta sano nyt, onko niin, että sinä itse tahdot viivytellä? Ja minusta on sama vaikka herra jäisi suutariksi.
Voi, voi sinua raukkaa, sanoi Ingridin ääni omituisen hellästi ja liikuttavasti. Ihan pappansa näköinen, sanoi kätilö. Henrik istui kirjoittamaan Gabrielille riemukirjettä, jonka aikoi lähettää, jos Gabriel ei pääse kotiin aamuksi. Mutta hän itsekään ei ollut näin suurta onnea vielä eläessään tuntenut.
Ja vasta kun hän oli päässyt ulos pihalle ja kirkas päivänvalo tuli hänen silmiinsä, huomasi hän mitä oli tapahtunut. "Niin, niin, Ingrid", huokasi hän ja istui pajan suuren ränniammeen laidalle. "Menenkö konttoriin vaatimaan takasin työkirjaani, vai mitä pitää minun tehdä?" Hän päätti kuitenkin parhaaksi olla mitään tekemättä, ennenkuin oli kysynyt Ingridin mieltä.
Ja häntä kummastutti ja pelotti tämän tapauksen muisto erittäin siksi, että silloin kaikki hänen asiansa olivat mitä loistavimmalla kannalla: hän oli juuri päässyt varmuuteen Ingridin suhteen, elämä hymyili hänelle ja oli nyt jos koskaan hänelle "rakas esine". Juuri siksi se myöskin niin muistutti tuota tapausta poikavuosilta. Gabriel heittäytyi vuoteellensa puolipukeissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät