Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Jo taasen hiihtää impi, Ja lumi tuoksahtaa, Kun poiss' on uljas ryhti, Ja jalka horjahtaa, Ja liepehet, jotk' äsken Tuulessa leikkien Löyhyivät, vuotaa vettä, Vavahtaa kätönen. Ja silmän sulo säihky Jo sammuu kyyneliin, Ja kyyneleistä kylmä Luo lumen vaaleviin Poskihin helmilöitä Oi, julma kylmyys voi! Ken sulle julman vallan Ja ankaruuden soi? Ah!
Ja illan impi kaino vastas siihen: Maan päälle katsoo joukko enkelien; Siell' kuvastuvan näkee autuutensa, Kun kuolo kääntää poies kasvosensa". "Se oli hyvin kaunis, mutta minä en ymmärrä oikein sen viimeistä lausetta", sanoi Mari. "Se on helposti selitetty", vastasi Knutson. "Kuolema itkee, kun hän kerran on pakotettu eroittamaan onnelliset".
Ja kas, tuomari vastaa jotakin lempeästi, viittaa syytetylle... Nyt lausuu syytetty jotakin, hänen syliinsä vaipuu impi, hänen pelastajansa... Nyt työntää impi sulhonsa luotaan, viittaa kädellään länteen. Pois lähtee nuori mies. Hyvän matkaa edellä kiitää soturijoukko, yhäti on päällikkö Mitä! Hänethän me äsken oikeudessa näimmekin Niin, hän se olikin!
SINIPIIKA. Metsola kotoni on ja siinä myös virkaani harjoitan. Minä vaeltajalle hyviä neuvoja annan, eksyneelle osoitan oikean tien ja murheellista lohdutan. KULLERVO. Impi, sun elämäs on autuus. AJATAR. Hän kiemailee, kiemailee. SINIPIIKA. Kullervo, vielä valjeta taitaa kohtalos synkeä yö; sentähden mieles masentua anna ja kuule mitä sanon! KULLERVO. Myöhään tulit, Havulinnan impi, myöhään.
KONRAD. Tie, jonka miehelle tarjoo tuo ensinmainittu impi, ei vie häntä korkeisin arvoin, ei äärettömän rikkauden satamaan, vaan varallisuuden vainioille. Hän rauhassa, hiljaisessa onnessa on viettävä päivänsä täällä, viimein pelootta astuva Herran tuomiolle, ja hänen nimensä löyttään elämän kirjassa. Senhän kohtalon annoi teille ensimmäinen tie.
Jäi yksin tarina, tuosta opin toiset ottanevat, lapset aikojen etäisten, kansat aamun kangastuvan; näkevät näyn he oudon, kuvan kumman taivahalla, neiti korkea näyssä, sulho kahta korkeampi, kulkevat käsi kädessä kaarta taivahan sinisen, poika niinkuin päivän nousu, impi kuin suvinen auer, taluttavat toisiansa kohti taivahan kupua, sopusoinnun suuren maita, yön ja päivän yhteyttä; aina astuvat ylemmä, häipyvät valohämyhyn.
Syöjätär valio vaimo se virui vesikivellä Lapin päivän paistehessa; kauas kuulti kultasuomut, loitos loisti heljät hapset, heijastui sepel sininen, päällä paaden vaahtiparskun, iljanteella jään ikuisen. Heittihe hepo sivulle, karkasi kahdelle jalalle. Pyhä Yrjänä ylinkä ruoskin orhia opetti, lausui tuolla lausehella: "Miss' on impi meiltä viety, kussa kastettu kaponen?"
Voittavi joka sydämen. Minä niinkuin pilven varjo taivaan rantoja vaellan itken niinkuin illan kaste, yksinäni yön kesäisen, haihdun aamun auetessa. Tahdon siivota sirosti Tieran ... Tieran morsiolle, painelen hyvästi patjat, jotta nukkuu nuori impi, unta kaunista näkevi. Arvanneeko hän mitänä? Taivas auta! Tuoss' ovat he. Kuudes kohtaus.
Ruusu hohti hänen rusojansa, Lilja immen silmin katsoi, puiden Humina sen ääntä yksin kaikui, Tuhansissa eri haamuis' eli Hurskaan poian lemmellen vaan impi.
Yleiseen iloon yhtyy etäinen vieraskin, Ei niinkään vieras sentään, vaan tuttu läheisin, Runotar kaino Suomen, Sun ensilempesi, Nyt riemupäivänäsi Sinua tervehtii. Se muistaa armast' aikaa, jon' ensin yhdyitten, Se halpa maan ol' impi, ja silmä itkuinen, Sit' ilkuttihin, mutta sen näkö hurmas Sun: Sydämmeen Sinä katsoit, muut katsoi pukuhun.
Päivän Sana
Muut Etsivät