Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
En tunne, en tiedä, en pyydä ma Sua, vain jotakin kaunista kadotettua, joka kulki mun ohi, joka tullut ei liki, jota aavistin ain, joka pois meni iki. Kesäkuva Helsingin saaristosta. Yli Turholman tyynten vetten sävel soiton ja karkelon soi; vene valkea salmen suussa kuin ulpukka unelmoi. Sen tuhdolla impi istuu niin kuulas kuin illan kuu, min paiste piirtyvi mereen kuin keijujen porraspuu.
Mutta samalla silmänräpäyksellä ojensi nuori impi käsivarsiansa, likisti hetkisen aikaa syntistä naista viatonta rintaansa vasten ja työnsi hänet sitte hiljaa ulos ovesta, jonka hän sulki ja salpasi.
Kuin nousee, astuu, yhtyy tanssiin impi iloiten kunniasta morsiamen, ei tähden suinkaan turhamielisyyden; niin paistavan näin valon vahvistetun kahdelle noille, jotka kiertäin tanhus kuin sopi hehkuvalle rakkaudelleen. Hän yhtyi lauluun ynnä tanssiin, heistä mun Valtiattareni silmä katsoi kuin morsiamen tyynen, vaiteliaan.
Impi puhtaan karitsan Veressä on valkaistuna vallan, Muodon kantaa hohtosan, Sanan lausuu laupeaan: "Kaikkein tähden astui kerran Kirouksen puulle Herra Lunastus Vapahdus Seuras siitä valituille. Soihan kaunis kutsumus, Kaikuu pitkin mailman lakeutta; Juhlii Luojan asumus, Sulhon pääll' on kaunistus Tulkaa! säästäkäätte työtä! Oma työ ei kelpaa myötä; Piikaset, Neitsyet Hääpukuun sen vaatettavat!
Vaan tyynnä astun, luontoa armastain, Jonk' kauneutt' ei koskenut ihminen; Iloiten kuulen seudun kieltä: Lintuja, kaikua, valkovirtaa. Jo seljän helma väljänä aukenee, Ja kaukaa rannat siintävi Ruissalon, Miss' aarni-tammein alla metsän- Impi Choræin kaivoa kaitsee. Levossa uinu, laulaja synnyinmaan! Oot siekin Auran aaltoja kynnellyt, Monasti kyllä ikävöinyt Laaksosi vihreän tammen suojiin.
Ei semmoinen kuin leikataan impi jäykästä paperista, kaita keskeltä ja muuta semmoista, vaan oikea jolla on niska, kaula ja olkapäät ... jotka voivat ottaa hengen ihmisestä!... Ja silmät sitten! Niissä oli voimaa... Kauneuden voimaa! Sai ottaa hatun päästään ja laskea praamipurjeen alas!" "Oi, perämies!
Emo tuosta arvelevi: "Mi on meiän Marjatalla, Ku meiän kotikanalla, Kun se pauloitta asuvi, Aina vyöttä völlehtivi, Hamehetta höllehtivi!" Niin kuulla kymmenennellä, Impi tuskalle tulevi, Kohtu kääntyvi kovaksi, Vatsantäysi vaikiaksi. Kysyi kylpyä emolta: "Anna kylpyä emoni, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin!"
Sylissä oli poimittuja kukkia; kädet lepäsivät toista polvea vasten, joka oli nostettu koholle. Nuori impi, joka yksinään istuu haaveilemassa. Kun Adelsvärd taas hiljaa mainitsi hänen nimensä, käänsi tyttö kasvonsa sinne päin; pienet, lyhyet piirteet loistivat; hän hypähti pystyyn; kukat solahtivat maahan. Kalpeille poskille valoi aurinko hehkuaan; sen lämpöisessä hyväilyssä ne punastuivat.
Ei oriit tapella'kana Suuren tallin lattialla, Eikä härkäset kisata Uuen läävän lattialla: Kati kangasta kutovi, Impi pirtoa piteli,
Kun impi niskassaan tunsi hänen hengityksensä vienon lämmön, niin kulki hänen ruumiinsa kautta väristys, joka kerrassaan hämmensi; mutta immestä se tunne oli mieluinen. Taavi tarttui Mirandan käsivarteen sangen hellävaroen, itseään vähän tukeakseen, ja melkeinpä hämmästyi sitä, että impi sen salli. Taavi oli kuitenkin siksi viisas, ettei kiinnittänyt tähän suosion osotukseen liian suurta huomiota.