Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»Pois, röyhkeä!» niin hän huusi Tuen ottaen sauvastaan, »Pois, röyhkeä; pois kätes riettaat! Impi olkohon rauhassaan. »Veren kansastas olet juonut, Hien, työn olet ryöstänyt, Ja tahdotko kunnian vielä Vaivaiselta riistää nyt? »Se kallis on kullall' ostaa. Pois, pois tuo lahjas vie! Häpeäll' en liikkunut vielä, Ei tarpehen nytkään lie.
Mutta nyt, kuin koska tuulen kierros Koivun kruunust sateen ravistaa, Impi ihanassa itkus hyrskyy, Tannert kyyneleillä kastellen. Kyselevät armaat kumppaninsa, Miksi neito nuori itkuun käy, Mutta hymyten taas seisoo neito, Poskilt kiharians viskellen. Mikä kuva, tämä, yrttitarhas, Jota katsahteli nuorukain! Siirtyisikö hänen muistost hetki, Koska impi itki kunnahal?
Oi, tähtyet, yön kynttilät, Te loistoanne luokaa, Ja kodin hellät terveiset Te viipyvälle tuokaa! "Olet polttiainen!" "Sinä, sinäpä!" Sätti impi poikaa, Poika immyttä, Mutta lemmen kielin, Lemmen kielin, mielin. "Olet polttiainen!" "Sinä, sinäpä!" Vaimoaan mies sätti, Vaimo miestänsä, Mutta ärtymielin, Kiihko-äänin mielin.
Heidän lopetettuansa viittasi kuningas kaikista kauneimpaa heistä tulemaan kuninkaallisen istuimen eteen. Neito tuli, polvistui ja painoi kunnioittavasti otsansa käsiinsä. "Ken olet, maasi ihanin tytär?" kysyi kuningas. "Onnekas olkoon kuninkaan elämä!" vastasi impi. "Palvelijattaresi on Moabilaisen, Bosnai vainajan, ainoa lapsi."
Tällä kertaa ihana Pohjan impi suostuu menemään seppo Ilmariselle, ja Pohjolassa vietetään komeat häät.
Pojan mentyä se tyttö itki, eikä itse tiennyt, miksi itki. Toisen kerran luokse saman paaden sattui poika metsämatkoillansa, väsyneenä viereen immen istui, istui siinä kaiken kesä-illan nauratellen neittä kainokaista. Pojan mentyä taas impi itki, eikä tiennyt vielä, miksi itki.
Tuop' on impi, ilman tyttö, Kave luonnotar korea, istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pilvilinnan liepehellä, utu-uudinten takana. Lausuipa ulapan urho: »Istu impi korjahani!» Impi noin sanoiksi virkki: »Miksi neittä korjahasi?»
OLLINEN. Hän arveli, näes, että emme sitten siellä vierahissa jaksaisi syödä mitään, ja hyvät herkut menisivät hukkaan. IMPI. No, mutta sepä on hassua! AINA. Vai hassua, vain! Ei se ole lainkaan hassua. Päin vastoin pitäisi kaikkien niin tekemän. Vai tässä vielä kotona pitäisi päivällinen syödä, vaikka vieraisin kutsutut olemme! Ei suinkaan. Semmoista tuhlausta minä en salli. Niin!
Italia! impi, joka taivahalta sait turman-kauneutes ja viehäkkeitä, mist' yhä koitui sulle kyyneleitä ikituskain, jotka näkyy kulmais alta: Jos et ois kaunis maa, vaan luja valta! Jos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä, jotk' ihaillen sua himojaan ei peitä ja kuolontuskiis ei sua jättää malta!
Mutta vaikka hänen onnistuukin päästä Pohjolaan, ei silti ihana impi heti suostu hänelle tulemaan. »Suorita ensin ansiotyöt, että näen, rakastatko minua.» »Ansiotyöt» ovat okkultiskäytännöllisesti katsoen tavallaan samaa kuin Sammon takomisen oppimista. Mutta niillä on samalla laajempi ja monipuolisempi tarkotus.
Päivän Sana
Muut Etsivät