Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Silloin tuli nuori immyt, valkea, hellä enkeli tuli astuen metsästä ja laski kalliolle lämpöisen, liljanvalkoisen kätösensä ja kosketti sitä puhtailla huulillansa kuiskaten vapauttavan loitsusanan. Silloin aukeni kivikuori ja sydän, tuo vangittu sydänraukka näki päivän valon! Nuori tyttönen meni sisään sydämmenkammioon ja sanoi sitä kodiksensa.
Katso, minkälainen minä olen: semmoiseksi olet minut luonut. Ja sinä luulet, että minusta voisi tulla korkeampi itsesi, Pohjan ihana immyt! Erehdyt, erehdyt. Saat nähdä vaikka satoja harhakuvia kyllä niitä täällä on mutta totuutta et.» Ja oikein tekee etsijä päätellessään: Nyt Lemminkäinen salaa kuuntelee ja kurkistaa tupaan.
Minkä taatot tappeluilla, Kostolla, kateudella Särkivät sukuväliä, Löivät haavoja syviä, Sen lapset sulolla lemmen Voitivat, paransivatkin. Puukko, rauhan työkalumme, Miekan sorrokset sovitti. Taaskin on tekeillä roihu, Kokkovalkea komea, Liekin lennolle jalolle Suomen lahkojen sovuksi. Taäll' on kaiken keskustana, Tähtisilmänä sulona, Urhojen vesivalona Pohjolan ihana immyt. AILA. Hänkö täällä?
Niin voit taisteluissa ja myrskyissä unohtaa ja oppia rakastamaan sitä ainoata, joka on rakkautesi arvoinen, joka on niin varma sydämestäsi, ettei hän viitsi edes kysyä, kuka hänen kilpailijansa on. Nytpä tunnen sinut taas, Maria, ihana immyt, seikkailijan uljas morsian!... Hevoset odottavat ulkona ... ja Scylla tahtoo levittää purjeensa yön tuuleen... Emme saa hukata silmänräpäystäkään...
Oi kuullos immyt, sä armahainen, Täss' on sun sulhosi kaunokainen, Hän sua laulain nyt tervehtää Ja morsiusseppele sulle jää. K
Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu, suloinen ja hertas kukka itse. Tuli immyt, nuori, ihanainen, vallatonna leikki kukkaisilla: vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa, kunnes kuivunehen luotaan heitti. Vihantana versoi taimi nuori immen sydämmessä ensimmäinen. Raitis, puhdas oli lemmen tunne, nuortea ja sorja impi itse.
Ja saapuu siihen myöskin laps mökkisen ahtahan, Ujostellen seisoin kesken tuon joukkion mahtavan. Lumouksissaan hän seisoo, ja linnan immyt tuo Hänehen niin vienon katseen kuin tähtösen tuikkeen luo. Hänt' oudot silmät seuraa, kenties joku karsas myös: Häävaatteit' ei ole ylläs; mikä täällä sun ompi työs?
Jos tyydyt, immyt, jos iskut taistelon Jaat nurkumatta, ja tyynesti kaikki kannat, Jos ponnistuksiin, jos taistohon mieles on, Veet vienot jos tohdit jättää ja tyynet rannat, Niin terve! silloin, häähetki myös määrää jo! Pian veremme vetreät tyyntyy ja laskevi aurinko! Se suhde on untuvanhieno, Se suhde sun ja mun. Sit' aattelemasta harvoin, Vain harvoin irtaudun.
Näin lausuvi, kullat hohtaa, Ja immyt tuo punattaa, Ja hän rientävi luo, kädellänsä Sen poskea koskettaa. Mut polttava liekki lensi Ukon silmähän raukeesen, Ja hän nousi ja leimuvan katseen Hän viskasi vieraasen. "Pois, röyhkeä!" niin hän huusi Tuen ottaen sauvastaan, "Pois, röyhkeä! pois kätes riettaat! Impi olkohon rauhassaan!
Immyt hellä, laula vaan, Niin mä levon, rauhan saan! Elias. Oi, kuinka, kaunis ilta, Pysyt sä muistoissain! Ja tuntehia vielä Herätät rinnassain! Kuin kaunis oli ilma Ja järvi tyynenä; Sen peili kirkkahana Kuvasti saaria! Ja venehessä poika Nyt lauloi kullalleen, Odottain vastausta Sydämen tunteilleen. Kuu hopeehohdollansa Järvehen kajasti, Ja tähti lempeästi Kun äiti silmäili.
Päivän Sana
Muut Etsivät