Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Mutta kun Kramsu sen sanoo, vaikuttaa sekin tässä yhteydessä yksinomaan traagilliselta. Jos Juteini sanoo: »Luonnon suuret lapsukaiset avaruuden alla», ja kutsuu heitä elämän nautintoon, niin hän käskee heitä sen tekemään »iloll' ihanalla». Jos Oksanen runoilee Kerran viinikellarissa, niin heiluu hänellä toki »unten häilyvä parvi» vaahtoavien lasien yllä.
Paljon puhdasta hyvyyttä koko kansan sydämehen. Laulu elämän nautinnosta. Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla, nauttikamme elämätä iloll' ihanalla; pois, pois karvaus, vältä, veljen', huolet, pois, pois valitus, taita tuskan nuolet.
Tuosta jo alttarin luo hänet vei monineuvo Odysseus, tyttären taatolleen palautti ja näin sanan lausui: "Khryses, kansain pää minut laittoi, suur' Agamemnon, tyttäres tuomaan, myös pyhän uhraamaan satauhrin, danaolaisiin jotta jo leppyis korkea Foibos, joille hän vaivaa, vaikerrust' ylen tuonut on tuimaa." Virkki ja tyttären vei isän kainalohon: iloll' otti hän hänet vastaan.
Muit' urhoja paits' iloll' lausunen senki, Ett' ois mun täytynyt hyljätä henki, Jos oltta en juonut, mutta kas nyt Olen syntymäst' alkaen vaan elänyt. TOUKOKUUN 1:N
Siis sinä nyt nopeasti riennätä, nosta jo kamppailuun hiuskaunot akhaijit, taas ett' iliolaisia päin minä käyn, koetankin, vieläkö vain halu lie liki laivoja yöpyä heillä. Mutt' iloll' ehkäpä kai moni polvia sois lepäyttää, pois kahakasta jos päässyt lie väkipeitseni välttäin." Noin hän virkki, ja riemastui varusääret akhaijit, kun vihan mielestään jalo jätti jo Peleun poika.
Mut ukko, eukon, pojan tytön kanssa, Jo teki heinää siellä nurmellansa, Ja Hallin iloll' oli tuskin raja. Olihan kesä. Metsä vihantana, Ja puiden yllä oli juhlaverhot, Ja kukastoissa liipoitteli perhot, Ja vilja kellastui jo koreana. Niin eukko sanoi: "Lauluun yhtykäämme Ylistäin Herraa! Vaikk' on vaillinaista Näentä, kuulo, puhe puuttuvaista, Jumala kuulee, häntä kiittäkäämme!"
Ei ollut hän kuuttatoistakaan, nuor' urho tää, mut ikää siinäkin, työ jalo vaan jos on elämää: moni harmeni kiillossa kunnian, joka seppelehens' olis loistoisan tuon poikasen voitonkruunuun iloll' altis vaihtamahan.
Ja meidän kera käyden ystävämme jos loukkais jalkansa, niin lempein käsin tukien häntä, kohta kulkua me hiljentäisimme. ALFONSO. Ois parempi, jos hänet terveeks saisimme, ja kohta hän tehokeinot kelpo lääkärein sais tuta, virkeänä käydäkseen taas iloll' uuden, terveen elon teitä. Mut sentään toivon, rakkaat, etten koskaan sais kantaa syytä tylyn lääkärin.
Hän, jolle synnyinmaansa liekin rintaan loi, mi hyyn ja hangen keskellä voi kestää, jok' iloll' alttiin verens' eestä Suomen soi ja, kaiken horjuessa, urhovoimin voi häpeän maamme mainehelta estää, hän lepää. Rauhan saanut sankar' on, maa Svean hänet kätki turvahansa; myös siellä käydä jalon taistelon hän sai, eik' aatos nää sen ajan koittohon, kons' ylväs hänt' ei muista Svean kansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät