United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo Ontrei, pajarin orja, tais laulaa ja kannelta kaiuttaa. Hän rakasti Karjalan kukkaa. Salot laajat soi, koska lauloi hän. Mut Karjalan kansa rukka suri sorrossa isännän ilkeän. Kuka kansan kohlitun kostaa? Oli Ontrei mies sotakelpo tuo. Hän Karjalan laululla nostaa! Iloks impensä vain hän lauluja luo.
Ja kuu ei kellään ollut siihen mitään sanomista, haki hän luuttunsa, löi siitä pari varsin miellyttävää alkusäveltä ja alkoi näin: Miss' olet herttaisin, Sä lähde hurmaavin? Povesta maan Se vaan Noin kumpuaa, Sen sydännestehistä! Oi, lähde armahin, Miss' viini vaahtoisin! Voi ihme, ken On sen Niin taidolla Somasti valmistellut? Sä lähde riemuisin, Sun toimi taiturin Sai iloks', onneks' aikaan.
Vaan tekopyhä pakenee, Hän varsin pelkää, vapisee. Hänellä oma pyhyys on; Hän tästä siis on osaton. Hän elää omass' uskossaan; Ei Herra häntä tunnekkaan. Valvokaa ja aina rukoilkaa! Mailman iloissa Salaa saatana Aina vaikuttaa, Pyytää saavuttaa Sielun satimeen, Iloks itselleen. Muista, sielu, se! Valvo, rukoile! Mailma kavaltaa, Voi sun langettaa.
Kuin kevään riemu yllättää se rinnan ja sitoo sielun kahlein salaisin. Saa siitä maksaa kalliin veren hinnan ja sielun iloks on se kuitenkin. »Kuin aalto mereen, maine unhoon vaipuu on pysyvämpi rinnan luomiskaipuu. Kuin luonnon ihme, joka kevään tuo, se saapuu kerran joka polven luo.
... vaan uskoo sen, niin suureks' iloks' Suomellen, ja meren, metsäin hoivahan ja vuorten myöskin jyrkkien ja korven kulkemattoman, näin käydäksensä siunaten vain oikeuttaan, armoaan nyt kaikkein kesken jakamaan.
Niinpä on meidän miettiminen, mikä neuvo nyt oivin, kaatunut kumppani pois miten korjata, myös miten itse turvaan tulla ja saapua taas iloks ystäviemme, tänne kun katselevat hätämiellä jo uskoen meidän uupuvan tummien laivain luo, ei torjua voivan Hektorin hirmua kättä ja voimaa, urhojen surman.
Lemmen voima on voittamaton. Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, niin lemmi! ja aavehet haihtuu. Kun murheet sun sielusi mustaks saa, niin lemmi! ja iloks ne vaihtuu. Ja jos sua häpäisee vihamies, niin lemmellä katko sen kaunan ies ja katso, hän kasvonsa kääntää pois kuin itse hän hävennyt ois. Kuka taitavi lempeä vastustaa? Ketä voita ei lemmen kieli?
Siihen viimeisen virumaan minä löin, ja akhaijit Buprasionist' ohjasi pois sotivaljakot vinhat; kuului Zeun jumaloist', urohistapa Nestorin kiitos. Noin uros urkenemaan olin muinoin. Mutta Akhilleus uljas on vain iloks itselleen; viel' itkevä totta kyynelet karvaat lie, sotikansa kun sortunut kaikk' on.
Majassa myös Teidän loistakoon Kirkkahana tämä taivaan laina, Ympärillenne se virratkoon Valoa ja lämmitystä aina, Onnen, rauhan saakoon nousemaan Iloks kansamme ja isänmaan. Suomen Kuvalehti 15/10 1876; Kaikuja Hämeestä 1878. ALEKSIS KIVEN HAUTAKIVE
Iloni, elämäni, kaikkeni! Sa lesken-lohtuni ja huolten hoiva! KUNINGAS PHILIP. Pahinta pelkään nyt, ja häntä seuraan. LOUIS. Ei mulle iloks mikään maailmassa; Elämä tympäisee kuin vanha taru Unisen tylsään korvaan matkittuna. Niin karvas häpeä on turmellut Makean mailman maun, että nyt se Vain häpeää ja karvautta tarjoo.