Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ma herrasmies en lie, mut pokkuroi en ketään; on miekka, lempo vie! en liki laske ketään. Vain vapaa, iloinen, en koskaan sure ketään! Jos ei mua kysy ken, mä myös en kysy ketään. Mun kultani on ruusunen, on rusoruusu haan, Mun kultani kuin sävel on, mi uhkuu sointujaan. Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, niin syvän lemmen luot; sua lemmin, kulta, kunnes pois ne virtaa meren vuot.
Viikko sitten sain häneltä kurjasti vapisevalla kädellä kirjotetun kirjeen, jossa hän sanoo tautinsa olevan auttamattoman, monet tohtorit ovat sen vakuuttaneet... Ei tule enää Gall... Niin hauska toveri ja iloinen sielu ... kyyneleet tulivat silmiini lukiessani hänen kirjettään, kun hän sanoi puhuvansa viimeiset sanansa tässä elossa... En unohda hänen muistoaan."
Iloinen seura ei häntä enää huvittanut, ja hän oli tyytyväinen, kun vihdoinkin tuli aika lähteä pois, ja hän pääsi toimittamaan hevosia valjaisiin. Koko kotimatkan hän istui synkkänä ja ääneti; mutta kun Helka ja Meeri olivat astuneet alas ajoneuvoista, tarttui Bruuno äkkiä isänsä käteen kuiskaten: Isä, suo anteeksi!
AUTTAJA-MATAMI astuu varovasti varpaisillaan käyden sisälle, kädessä maitokannu ja vihanneksilla täytetty torikori, jotka asettaa ovensuuhun. Katsoo ympärilleen, tulee sisemmäs: Nukkuvatko molemmat. Menee yhä varpaisillaan ikkunoille, avaa uutimet niin että aurinko paistaa sisään, muodostaen kukkainvarjot lattialle. Nostaa pois häkin päällä olevan vaatteen: Tyi-tyi, pikku lintu ... onhan aamu, herää jo! Lintu alkaa hypellä ja päästellä yksinäisiä viserryksiä. Matami menee uunin luo, panee puut pesään, sytyttää, puhaltaa tuleen, viipyy kunnes kuuluu iloinen palon rätinä ja kohina. Nousee, korjaa lampun ja rohtopullot pöydältä, jonka nostaa syrjemmäs ja kattaa valkealla liinalla. Katsahtaa äitiin: Herranen aika kuinka kalpea! Lähestyy vuodetta, koskettaa hiljaa äidin kättä: Kylmä! Hyi kuinka säikähdin! Herättäen: Rouva! rouva! Siunatkoon! Kuollut! Paavali! Paavali! ettekö kuule? Siinä se nukkuu ja oma äiti on kuollut! Kuuletteko?
Saara oli hämillänsä; iloinen ja onnellinen lahjasta sekä niistä sydämellisistä sanoista, jotka Hans Nilsen oli ennen lähtöänsä hänelle lausunut; vaan muuten oli hän onneton, sanomattoman onneton.
Päähäni pöllähti, että minun piti kostaa vaimolleni siitä, että hän oli niin riutuneen näköinen, ett'ei hän ollut yhtä reipas ja iloinen kuin ennen aikaan. Löin häntä, pieksin häntä. Neiti Hyvönen. Kauhistava kuulla! Häyrinen. Sitte läksin, häntä näin rääkättyäni, taas kaupungille, onnettomana, rauhattomana, kerjäsin pennin ja vein sen tillikkaan! Tällainen hirviö olen ollut!
"Minkä kirjeen?" Rouva Dahl näytti säpsähtävän. "Minä kirjoitin että te olette niin rakas ja kultainen, ja että me lähdemme pitkälle huviretkelle, ja että minä olen niin terve ja iloinen, ja että hänen ei yhtään tarvitse kiirehtiä minun tähteni tänne. Hän saa viipyä kuinka kauan tahansa, sillä minun on niin hyvä olla!" Ja Sissi suuteli taas rouva Dahlia.
Oli tyyni, ei vierähtänyt väre järvellä, ei nuokahtanut kaisla sen rannalla... Tuo ennen niin iloinen järvi näytti nyt surulliselta kuin hauta, joka oli juur'ikään umpeen luotu.
Mai kuunteli hänen satujaan silmät suurina ja pienet kasvot kalpeina mielenliikutuksesta; hän oli aina iloinen ja ystävällinen Julia neitiä kohtaan, mutta hän oli isänsä kaltainen siinäkin, että hän oli itseensä sulkeutunut, huolimatta lapsellisesta iloisuudestaan, ja se ominaisuus tuli varsinkin ilmi hänen käytöksessään Julia neitiä kohtaan.
"Ilari, iloinen poika, kävi lunta valkeammaksi, kun nosti maasta sen kivipaaden, jonka alle oli puukko pantu. "Hän silloin sanasen virkkoi: "'Luoja se minut nimesi, Kaikkivaltiainen käski Muitten miesten murhaajaksi, Kassaspäitten kaatajaksi, Oman veren vihaajaksi, Surmaksi oman sukuni. "Yö oli piki pimeä, Ukkonen kovin jylisi, tuuli metsässä melusi, koskena selkä kuohui.
Päivän Sana
Muut Etsivät