Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025


Stjernhjelm sai pitää sekä ruumiinsa että sielunsa voimat vähentymättöminä aina kuolemaansa asti. Kun hän makasi kuolinvuoteellaan, odotti hän loppuansa rohkeasti. Hän lausui joku aika ennen kuolematansa ystävälleen ja runoilija-veljelleen Kolumbukselle: "Kaikista paras, mitä täällä mailmassa voipi omistaa, on iloinen mieli.

Mutta rikas, mahdottoman rikas oli Annikin mielestään, sillä hän oli saavuttanut sen, joka hänelle oli maailmassa kallein ja rakkahin, lapsuutensa ystävän; olihan siis syytä olla tyytyväinen ja iloinen, olihan Anni nyt niin vapaa ja rauhallinen; mitäpä sitä olisi vailla?

Amos tuli syvästi liikutetuksi tästä niin runsaslahjaisen ihmisen surkeasta lopusta ja tunnusti, että kauniin mies armeijassa, räätälinpoikana syntynyt, viimeiseksi kuitenkin voi nousta vielä suurempaan onneen, kuin kauniin kavalierinä syntynyt mies. Ja erittäin oli hän iloinen, ettei Ramsay nyt enää tarvinnut timantteja, sillä nämät rasittivat vielä vähäisen hänen omaatuntoansa.

Illallisen loppupuolella Uuno, tyytyväisenä onnistuneiden kestien johdosta ja tietämättä kenen puoleen erityisesti kääntyä, pyörähti sydämmen yltäkylläisyydestä Henrikiäkin puhuttelemaan. Hänen iloinen, valloille päässyt mielialansa sai pitkän aikaa asetella läikkymistänsä, ennenkuin hän löysi sen väreen, joka hänestä sopi Henrikille.

Kaikki on vanhallansa; mutta, mutta että hyvän ystäväni, luutnantti Jalmarin, on nuori, iloinen ja huvittava reivi heittänyt syrjään kauniin, rikkaan ja miellyttävän tytön luota, josta puhuin edellisessä kirjeessäni, ei taidakkaan olla aivan paikallansa. Mies on palannut kaupunkiin.

Toisinaan toivoin tuntemattomien ystäviemme joiden hyväntahtoisuus antoi meille asunnon, elätti ja vaatetti meitä tietävän, kuinka eroava nykyinen kohtalomme oli siitä, kuin se heidän huolenpidottansa ja rakkaudettansa köyhiä kohtaan olisi ollut. Joskus arvelin kenties kohtaavani heitä ja kuinka iloinen olisin saada kertoa Beden armeliaisuuslaitoksen perustajalle, mitä hän edestäni oli tehnyt.

Vähän kalpea hän tosin oli, mutta hänen silmänsä olivat kirkkaat ja katse miltei iloinen, todellakin ihan päinvastoin kuin tavallista. Paluumatkalla kirkosta sattui pieni tapahtuma, joka ilahutti kaikkia, etenkin laamannia.

Kai ihmettelet, miks iloinen niin tänään olen ja nuori, miks loitolle lämpöä säteilen kuin päivän paistama vuori. Elä imehdi tuota, oi armahain! Mulla ollut on juhla suuri, mulla ollut on suuri sunnuntai elon arkien keskellä juuri. En tiedä, saatatko uskoa, mut kaukana olen ma käynyt, minä palajan pitkältä matkalta, vaikk' en ole väsähtäynyt.

Vuotta kymmenen kun elin, Leikin, lauloin liruttelin, Tanssin kukka-kummuksilla, Puroon myllyjäni tein, Juoksin äidin askareilla, Tuuleen väkkäräni vein. Iloinen ja riemukas Laps' on kymmenvuotias. Ikän' uudelleen kun elin, Ylös, alas yrittelin: Luulin paisuvani kerran Maailmassa mahtavaksi Lempi syttyi nimeen Herran, Liitto lyötiinkin yks kaks! Palav' on ja innokas kaksikymmen vuotias.

En kuitenkaan luule, että me kumpainenkaan olemme oikeastaan kärsineet siitä, mitä ikäväksi sanotaan. Kotini on hauska, lapset ovat yleensä olleet terveitä ja kilttejä, minulla puolestani on ollut niin tyyni ja iloinen aika, että se epäilemättä on elämäni valokohtia. Toukok. 15 p. 38. Siellä oli tänä iltana mamseli *, tuo kaunis, Runebergin "Hannan" ilmeinen kaksoissisar.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät