Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Kävi humaus kansassa kuin suuri tuuli, yön kauhu väistyi, orjan kahleet katkes ja toivo tuikahti kuin tulen patsas, mi kansat johdattaapi halki korven. Hänt' oli kohdannunna ruoskan isku, hänt' itseänsä painoi orjan ies. Siks näön ijät kaiket muistan ma: Ylhäällä balkongilla vanha mies, yö musta, katu täynnä kansoa. Nouskaa aatteet murheiden alta Luojan luokse niinkuin nousee usmat yön!
»Mutta kuules, Kattainen», oli siihen kysynyt, »sanopas, kuoleeko siellä teijän pitäjässä isäntiä ja emäntiä?» »No, niitähän kaatuu kuin lahokantoja, miten täällä rovastin pitäjässä kuollee?» »Eihän ne ies kuollekaan.. ne on ruojat niin sitkeähenkisiä»...
Rakensi kansanvalta rintamansa, kun meitä uhkas harvainvallan ies, jo repii, rakentaa sen uudestansa. Käy valtakunnan ohjaksiin nyt mies työn tyynen, vaan ei miekan; tuosta raaka ei väkivalta riemuinne kenties. Jos vaappuu oikean ja väärän vaaka, jos nousee jälleen punahirmun pää, saa tuta tuiman miehen lauma laaka.
Hiukan se hellytti äitiä. Aivan tosissaan alkoi hän tenavallensa selittää: »Senpätähe niistä tulookii sittä semmoisii pimeyven lapsii, jotta eivät piäse ies kasteesaliittuu uuvistamaan, vuan jiävät pois kirkonkirjoistakii!»
Sinä siis vehkeilet talonpoikia vastaan. Etkö muista, että orjuuden ies on meidän kaikkein yhteinen kirous, sinun, minun, heidän!? Andrei. Minä en enää kuulu tuon kurjan rahvaan piiriin. Tämä risti vihkii minut Kosminin pojaksi, aatelismieheksi, herraksi! Nyt voin sortaa sortajoitani, pilkata pilkkaajoitani.
»Kuin Pohjan jää ja hanget talviset on kylmiä sun kansas sydämet, ja vastaan kylmyyttä ken taistelee, hän myöskin itse viimein kylmenee. Yks pisar ei voi jäätä sulattaa. Vain hetkinen, se itse jääksi saa. Siis, Pietari, sa lapsen-hourees jätä: pois karista sa unelmien ies ja elä kerran omaa elämätä ja ole oma itses, ole mies!» Näin puhui Piru vielä Pietarille kun yli Wittenbergin syttyi koi.
Mut niinpä luullaan, kun kelloja kuullaan, Ett' aikaa kovaa se ties, Ett' uhkaa surma, tai nälän turma, Tai sota ja vieras ies: Soi vieno soitto kuin ääni loitto, Niin murheisen kaihoisaan Ja aikain mennen ne aina ennen Soi onnettomuuksiin maan. Näe vaaroja silloin, kun kellot illoin Ne Unnukan pohjasta soi: Ei onnen aikaa ne kaihoten kaikaa, Sen kyllä arvata voi.
Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat: vain sortoa siellä ja orjuutta näät! Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat, ne hyljätä voit, Kaledonian mies; kuin tunturin tuulten on retkesi reimat, ja on ainoa kahlehes armahan ies! Jos mikä lie! Ken rehti-miesnä köyhyyttään on häpeissään ja mitä lie, se raukka jääköön nöyrtymään! Ei, pystyyn pää, jos mikä lie!
Päivän Sana
Muut Etsivät