Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Lemmen voima on voittamaton. Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, niin lemmi! ja aavehet haihtuu. Kun murheet sun sielusi mustaks saa, niin lemmi! ja iloks ne vaihtuu. Ja jos sua häpäisee vihamies, niin lemmellä katko sen kaunan ies ja katso, hän kasvonsa kääntää pois kuin itse hän hävennyt ois. Kuka taitavi lempeä vastustaa? Ketä voita ei lemmen kieli?
Mut kohta huomasi koito mies, miten täälläkin painoi jumalten ies, ei lepoa leimunnut linnan lies, hän tännekin toi torajyvän. Kun vastata valtiattaren ei voinut hän hurjaan huumaan, tää joutui raivohon rakkauden, tää syttyi vihaan kuumaan, hänet lähetti viestinä Lykiaan, luo taattonsa, Lykian kuninkaan, mut pyys sanantuojan tuhoamaan, isän vihkien häijyyn tuumaan.
Sua ehkä uhkaa Ranskan ies, tai pelkäät vimmaa sään? »Sir Childe, mä hengestäni viis! Ei, muu se minuun koski: luo armaan vaimon aatos liis, ja kalvaaks kääntyi poski. »Luo linnas vaimo sekä laps jäi järven poukamaan; jos isää kysyy kultahaps, mit' äiti vastaakaan?» Niin vai, sa oiva linnamies, en pyri murhees jakoon; ken mailman turhat tunteet ties, hän nauraa, lähtee pakoon!
»Pegasos, olet orhini oivallisin!» sana samosi ilmojen sankarin, »jos olet mun orhini nyt ja ain, kirot ankarat kilpistyy jumalain, olen onnen mies, olen miekkoinen mies, mua paina ei kohtalon kolkon ies, ei houkuta elämän riemut turhat, ei synkistä syyt, ei rikokset, murhat, kuin viaton vierin, kuin kuningas kulen, käyn halki tunnonkin tuskain tulen, Tuon lauluista ilon ma itselleni, saan soitosta lohdun ma sydämelleni, näin uhmaten unhoa Sallimusta, kun kuolen, kolkutan jumalten usta.»
Ja salama pilvestä singahtaa: »Ken arvokas on, hän seppelen saa! Mut miksi et tullut sa ennemmin, kun taistelin, eksyin ja epäilin? Nyt vain olen uupunut, vanha mies, jota paatinen painaa jumalten ies, jo jäähtynyt henkeni hehku on, lien outo jo uhmaan ja taistelohon.
Mut kuninkaan tyttären jos kukaties » Kunigunda, ah, Kunigunda »saan palkaksein, olen kuninkaan mies». »Huuti, tolvana, matkaasi marssi!» Ja ryntäsi päälle vihamies Kunigunda, ah, Kunigunda voitti joukkomme, uhkasi orjuuden ies. Kas, silloinpa sankari saapui. Hän tuli kuin liekkien liehtoma mies Kunigunda, ah, Kunigunda hän löi, joka iskunsa kuoloa ties, sota päättyi, maa oli vapaa.
Hepo hiljaisesti hirnahtaa: »En ratsastajaa ma toista saa, en rohkeampaa, en raisumpaa, kuin Bellerophon oli ennen. Mut häntä painoi jumalten ies, hän paljon sies, lie mennyt mies, lie kuollutkin jo kukaties hän vuosien pitkien mennen.» Tult' iskevi silmä sankarin: »Liet sinäkin kuin minäkin, mut kerran sun tavata tahtoisin taas taivaalla, auringon alla.
Uusi on rusko ranteilla taivaan säihkyvä säilien teriin, uusi on usko tunkeva nyt Viron, Vienan ja Inkerin veriin: ei iki laukee yltämme orjuuden yö, vihamiehen ei vaino, jos iki raukee ei ies Moskovan, Pihkovan, Pietarin paino. Ah, useasti virtoja Suvannon kaahlasi kasakan hepo ääriltä asti Turjankin tuulisen poistui rauha ja lepo!
Esipolvien kärsimykset ja uhraukset velvoittavat meitäkin yrityksiin ja uhrauksiin, työhön ja ponnistuksiin. Joka askel täällä on kostutettu hiellä, kyynelillä ja verellä. Orjuuden ies on täällä painanut isiemme niskaa ja sorron orjantappurat ovat veristäneet heitä.
Herra ennen kaikkea kuritti sitä ja teki siitä pelon ja vihan koulussa sen, mikä siitä tuli: hänen valittu kansansa, joka viimein synnytti keskuudestaan maailman vapahtajan. Jos sen selästä olisi ies ja ruoska kesken otettu ja jos sitä ei uudelleen ja aina uudelleen olisi korpeen ajettu, ei se luultavasti koskaan olisi kasvanut kelvolliseksi luvattuun maahan tulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät