Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Anna Liisa siinä paistoi leipää, niin rupesi kärttämään, jotta menisit siitä nyt joutessasi vaikka ukko Hyvärisen luona käymään.» Jussi riemastui. Asia näytti rupeavan luistamaan itsestänsä. Hän mietti jatkoa, löysi sen ja sanoi: »Sinulla sitä ei ole vielä mitään hätää, kun on vielä oma Anna Liisa elossa.» »Onhan se siinä vielä ollut ... Anna Liisa.» Jussi Vatanen antoi tammalle ohjaksen periä.
Ja kun hän oli taas uunin sulkenut ja raaputti huttukattilaa, puhui hän miehellensä: »Saisit tosiaankin Ihalainen mennä siitä hakemaan Hyvärisen ukolta tulitikkuja, jotta saisi pellavariihessä tulen.» Mutta Antti ei vastannut, sillä hän suoraan puhuen nukkui. Asia näyttikin jo siihen unohtuvan. Emännät puhuivat välillä kehruuksista. Mutta asia ei ollutkaan unohtunut. Se vain hautui.
Laatikkoa hänen helmaansa viskatessaan sanoi Antti: »Tuossa on nyt se Hyvärisen tulitikkulaatikkokin, jota hakemaan silloin käskit... On unohtunutkin nutun taskuun koko Joilla käyntiajaksi... Ilmankos se taskua painoi.» Anna Liisa avasi laatikon ja sanoi hämmästyksissään: »Ja tuon takiako se teki semmoisen asian?... No on sitä Ihalainen kerrakseen. Teki asian yhdestä tikusta.»
Hän rohkaisi luontonsa ja lähti. Kun Antti tuli Hyvärisen tupaan, kuului koko joukon suusta: »Ihalainen!» Antti istahti äänettömänä ja istui puhumatta pitkän ajan. Hyvärinen sanoi lopulta: »Siinähän se on Ihalainen!» Ihalainen ei vastannut. Hän luuli, että oli jo saapunut sana putkassa olosta. Enimmin kuitenkin painoi se Vatasen naimisasia. Kauvan mietittyään alkoi hän puhdistautua.
Mutta samassa komensi Kenonen joukkoa ja koko karavaani lähti liikkeelle. Kenonen huusi vielä jälelleen päin: »Hyvärisen talossa lepuutetaan hevosia ja keitetään matkakahvit.» Samaan aikaan lähestyi Hyvärisen taloa toinen kuormasto, kaupungista päin. Se oli Vatasen ja Kaisan kulkue.
Nyt oli hän saanut työnsä loppuun ja illan tullen kokosi hän kapineensa pussiin ja lähti kotimaahan Liperiin, jonne häntä veri veti. Jussi Vatanen taivasteli talonsa pihalla ja ajatteli: »Jokohan tuo Hyvärisen tyttö ei älynnyt omaa etuaan katsoa, kun sitä Ihalaista ei näy tulevan!» Hetken hän mietti sitä, pani tupakan, meni tupaan ja kysyi: »Jokohan se sauna kohta joutuu?»
Jussi oli ajatellut Partasta edelleenkin ja lohdutteli Antille huutaen: »Mutta eivät ne uskalla Partastakaan ikäänsä putkassa pitää. Se on semmoisen talon isäntä Mulosta, että siinä pitää herrojen korvain tilliä laulaa, kun se yhden kerran suuttuu ja sanoa jyräyttää.» »Eivät ne uskalla», myönsi toinen laiskasti. Miehet saapuivat jo lähelle Hyvärisen tiehaaraa. Jussilla oli paha omatunto.
»Sitähän ne sanovat sen ajattelevan... Vaikka tokko tuosta tolkkua tullee», selitteli Miina, ja Anna Liisa piti Hyvärisen tytön puolta sanoen: »Olisipa tuossa Hyvärisen tytössä Jussille eukkoa kerrakseen... Ei tuo Jussikaan mikään nuoruuden hullu ole.» Ja hetkisen kuluttua hän tahtoi kuulla Jussin ijän tarkemmin ja kysyi: »Montakohan vuotta sillä Jussilla jo lieneekin sitä ikää?»
Ja nyt harmitti Vatasta. Saunan lauteille päästyänsä päivitteli hän sakeassa höyrypilvessä: »No jokohan tuo Hyvärisen tyttö teki semmoisen tekonsa, että ei tule!... No tekiköhän tuo märä moisen jutkun!» Mutta juuri silloin avautui ovi, ja eikös Antti Ihalainen työntäänny siitä saunaan. Vatanen tiedusti: »Ihalainenko se on siellä!» »Minähän se täällä koluan.
Taas kysyi Antti, kun Jussi näytti aikovan kätkeä pullon: »Onko se sitä Niirasen aikaista vielä?» Nyt alkoi Jussi selittää: »Sitähän minä tässä ajattelin, että olisiko häntä ottaa sieltä Joilta häitä varten sen ukko Hyvärisen maistiaisiksi. Tämä on vielä samaa, joka villitsi meidät ukko Niirasta pieksämään.» Yli kaksikymmentä vuotta oli se saanut olla koskematta.
Päivän Sana
Muut Etsivät