Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja leipiä hetken kohenneltuansa hän meni jo edemmä asiaan, kysyi: »Jokohan sillä Pekka Hyvärisen tytöllä on miten paljon ikää?» »Senkö Muskon Hyvärisen», tiedusti Miina varovaisuuden vuoksi. »Sen Muskon.» »Eikö tuolla jo liene niillä paikoin... Senhän se on Olkkosen Iidan ikäinen», tapaili Miina.
Mutta Antti muisteli unessa kuulleensa eukkojen puheen Hyvärisen tytöstä ja Jussista, ja eikös hänen päähänsä pistänyt jo ajatus kehittää asiaa, varsinkin kun hän oli Hyvärilään menossa. Sen ajattelun johdosta vaiettiin hetkinen. Jussi odotti, että Antti rupeaisi häntä houkuttelemaan naimaan Hyvärisen tytön, tai alkaisi edes puheen sinne päin.
Hän ryki taas Liperin kunnan tyytymättömyyden yskää. Mutta ei Anna Liisa näyttänyt muistavan koko asiaa. Hän kierteli ja kaarteli. Kun oli muut asiat kertonut, niin ilmoitti: »Kaksikymmentä kolme kappaahan se on Lehvosenkin Anna Priitta saanut Hyvärisen kauran leikkuusta...» Mutta nyt ei Maija Liisa enää malttanut odottaa.
Lähimpään kylään Kakunvaaraan oli matkaa kahdeksan runsasta kilometriä. Siellä se oli Hyvärisen talo, jonne nyt Antti taivalsi. Aivan ajatuksettomana kulkea jutuutti Antti Takkunurmen kohdalle, jonka ohi hän ei koskaan voinut pysähtymättä mennä, sillä siinä, veräjän korvassa, kasvoi hänen elämänsä ylpeys: se iso hirsipetäjä, jota hän oli koko ikänsä säästellyt ruumiskirstulaudoiksensa.
»On se!... Pyllisty, niin minä kylvetän peräpuoliasi!» myönsi Antti, ja Jussi ihastui: »No kylvetä! Kylvetä veikkonen... Niin!... Kas kun se tekee hyvää!... Vai sanoi Hyvärisen tyttö tulevansa!... Lyö sinne ylemmäkin, sinne lapaluille asti...
Puhuttiin muista vähemmän tärkeistä asioista. Jussissa oli alkanut kyteä vanha rakkaus yhä kovemmin; hän pelkäsi jo, että jos se Antti nyt taas ennen aikojaan puhui siitä Hyvärisen tytön asiasta. Alkoi jo vähän suuttuakin siitä Antille, mutta ei löytänyt muuta sopivaa keinoa ilmottaaksensa närkästystään, ja varottaaksensa samalla, kuin että sanoi: »Onkin tässä tullut jo kaikki asiat puhutuksi.
Syödessään hän vielä kehuskeli: »Siinä Jussin talossahan se ei liha lopu kesälläkään. Kuusi sian jalkaa riippui viime keväänäkin räystään alla palvaantumassa.» »Onhan sillä Jussilla lihaa», täytyi Hyvärisen myöntää. Ateria oli syöty. Oli taas puhuttu ja kehuttu. Tuli siitä lähtöaika. Antti katseli jo lakkiansa ja huomautti: »Sinne Anna Liisan luoksekin tästä olisi lähdettävä mennä vääntäytymään.»
Ja silloin hän jo pyysi tytärtänsä: »Hakisit nyt, Anna Kaisa, tuolle Kenoselle vaikka ne Hyvärisen housut ja nutun!» Oitis totteli tytär, toi vaatteet ja sanoi niitä tarjotessaan kainosti: »He, Tahvo, housut!» Kenonen veti Hyvärisen suuret housut jalkaansa ja alkoi ylpeillä Ihalaiselle: »
Se auttoi. Anna Liisa ihan säikähti, ja pian suoriutui hän paluumatkalle. Hyvärisen emäntä siunaili hänen lähdettyään: »
Hetken kuluttua lisäsi Jussi: »Eipähän tuo ota, jos ei annakaan... Enkä minä häntä muuten, vaan kun sinä tässä rupesit sitä niin kovasti tahtomaan ja tyrkyttämään.» Mutta Antti puolusteli nyt itseänsä väittäen: »Enhän minä semmoista ajatellut. Muuten vain tuli puheeksi se Hyvärisen tyttö, siitä kun akat puhuvat ja kehuvat sen olevan riskin työihmisen.» Asia oli sovittu.
Päivän Sana
Muut Etsivät