Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Barbarein mielet valtas pelko, kauhistus, He huomas petoksen, sill' eihän hymni tuo Pakoa varten juhlivasti raikunut. Koht' uljaasti se pieni parvi rynnisti, Heit' innostutti sotatorvein toitotus, Ja heidän hyökätessään huuto kajahti Mon'ääninen: nyt, Hellaan pojat, edespäin! Pelastakaamme vaimot, lapset, isänmaa! Pelastakaamme pyhyys suurten jumalain Ja isäin haudat! Kaikest' on nyt ottelu!
Näin käyden äärtä, yksi eellä toisen, mun hyvä Mestarini usein virkkoi: »Varo, ja sanoistani oppi ota!» Mua olkaan oikeaan jo paistoi Päivä, min säteet koko lännen taivaan sinen olivat vaihtaneet jo valkoiseksi. Ja varjoni mun aikaan sai, ett' tuli punaisemmalta puunsi; mutta senkin vähäisen merkin monet sielut huomas.
Ja pieni ura kaivettiin, Ja varustukset laitettiin, Mut Iki-Turso ilkkuen Se mursi patosen. Kun kala-ukko purressaan Eräänä päivän' istuen Taas Höytiäisen lapsillen Viritti siimojaan; Hän silloin huomas ihmehen; Tuo järvi äsken hiljainen Nyt vieree, juoksee virtanaan. Ei suinkaan! Tää lie unta vaan!
näin kahdeksas ja yhdeksäs; mut kaikki sikäli kiersi hitaammin kuin oli etäällä kukin ensi ympyrästä. Ja kirkkain oli liekki sen, mi lähin säentä puhdast' oli; luulen, siksi ett' enin totuutta se tuota imee. Mun Valtiattarein, mi huomas huolen minussa syvän, virkkoi: »Taivas kaikki ja luonto riippuu pistehestä tuosta.
Valkoliljan loistottoman poimimatta jätti, Punaruusut rinnallansa kotiansa lähti, Lilja yksinänsä Laski kyyneltänsä. Nuorukainen törmänteellä tutki loistoisuutta Sini-, puna-, keltakukat löys', ain' etsii uutta, Kunnes pienokaisen Huomas valkeaisen: Kukka kaino, muoto nöyrä aarre arvokkaisin, Puutarhaamme pääset sie kuin konsaan loistavaisin, Siell' ei kansa tallaa Jalkojensa alla. Vuohensilmä.
Tämän ryövär korvest huomas Ja hän lausui iloissaan: Heittää paimen vienon vuonans, Ja susi kaartelee läsnä. Sillon työnsä kamalimman Tehdä päättää ryöväri, Ja niin vallas murhan kimman Hän kohden pirttiä rientää. Mutta pirtin akkunasta Laulu ihmeen ihana Vavahtavi häntä vastaan; Ja seisoo hirveä miesi.
näin kahdeksas ja yhdeksäs; mut kaikki sikäli kiersi hitaammin kuin oli etäällä kukin ensi ympyrästä. Ja kirkkain oli liekki sen, mi lähin säentä puhdast' oli; luulen, siksi ett' enin totuutta se tuota imee. Mun Valtiattarein, mi huomas huolen minussa syvän, virkkoi: »Taivas kaikki ja luonto riippuu pistehestä tuosta.
Ma muistan illan niinkuin eilisen, Pois riihess' oli isäs', koton' istui Sun äitis', imettäin sua rinnoillaan, Ja ensikerran luoman huomas, joka Sydämes kohdall' on, ja aatteli Se mitä ennustais se käärmeenkieli, Kun hillitön miesjoukko Flemingin Verillä tahrattuina sisään ryntäs.
Hän huomas sen vasta, kun valkeni yö, hän rannalle rientäen juoksi, hän kaahlaa, hän paasihin polvensa lyö, hän kutsuvi armasta luoksi, mut aaltojen taa tää pois katoaa, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
niin vastanamme näin ma liikkuviksi nyt päät tuon lauman autuaan ja hurskaan, ujoina kasvot, arvo astunnassaan. Mut nuo kun ensimmäiset huomas, että puoll' oikealla valon maassa mursin ja että varjoni mun vuoreen piirtyi, he seisahtuivat, hiukan taapäin käyden; ja kaikki toiset, jotka seuras heitä tekivät samoin, tietämättä miksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät