Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Vaan äkkiä näki hän "hempukkansa" silmien isonevan äärettömän isoiksi, siltakaaren näköisiksi; kitara liukui hänen käsistään, kolahti lattiaan ja antoi säveleen, joka kuului siltä kuin olisi kajahtanut hornan sisimmästä syvyydestä.
SlEBEL. Jos ois se mies vaan näkyvillä, Elossa ei hän pääsis kynsistäin! ALTMAYER. Näin äsken hänen tynnyrillä Ovesta ratsastavan ulos päin. Jaloissani kuin lyijy painaa... Voi jospa juoksis viinaa aina! SlEBEL. Lumetta kaikki, hornan taikaa! FROSCH. Tok' olin viiniä juovinain. BRANDER. Rypäleitä mie taas suuhuni sain... ALTMAYER. No, eikös vielä kestä ihmetöiden aikaa? NOITA-AKAN KEITTI
Kaksi toisilleen vihamielistä haltijaa taisteli tämän hehkuvan sielun anastamisesta. Toinen sanoi: rakasta! Toinen kuiskasi: vihaa! Ja hänen sydämensä vuoti verta tässä kamalassa taistelussa enkelin ja hornan hengen välillä, jotka tappelivat hänen sielustaan.
Kreivi tosin oli aina ollut liian ylhäinen voidakseen yksinkertaisesti alhaissäätyisten tapaan uskoa Jumalaan, joka johtaa maailman ja ihmisten kohtaloita; mutta nyt tällä hetkellä hän uskoi kohtaloon, kovaan kohtaloon, joka oli peräisin hornan kuilusta ja oli viemässä häntä tuhoon. Hän uskoi helvettiin. Hän oli siis astunut yhden askeleen lähemmäs uskon vuorta.
"Jäi käärinliinaks kunnaan heinä, min punahurme purppuroi; ja vieress' sorjin poika on, jot' impi koskaan ihannoi! Voi verikättäsi, julma herra, sua hurjaa murhamiestä voi! Sa monen mielen musersit, mi rauhaa vain ja hyvää soi." Macphersonin jäähyväiset. "Hyvästi tyrmät, yö ja hyy, ja kurjuus hornan suun! Macpherson joutuin selviytyy tuoss' alla hirsipuun!"
DEMETRIUS. Teit siinä, hornan koira, tuhotyön. Voi, kurjuutta! Voi, inhaa makua! Kirottu moisen ruman pirun pentu! CHIRON. Se ei saa elää. AARON. Se ei kuolla saa. HOITAJA. Sen täytyy, Aaron: äiti tahtoo niin. AARON. Vai täytyy? Silloin ei saa muut kuin minä Tuhota lihaani ja vertani. DEMETRIUS. Sen rumpin pistän miekankärjelläni; Tuo tänne se, teen pian siitä lopun.
Hänen korviinsa soi uudesta Totkin ulina ja kauhulla hän katsoi taaksensa. "Hornan haukkuja, enkö saa suutasi tukituksi", hän jupisteli, "malta, malta!" Miekan terät leimahtelivat ja rauta-renkaat sotapaidoissa helisivät. Taistelu oli alkanut. Mutta Lauhan kukkulassa syttyi äkkiä kirkas tuli joka paistoi Kurjen ukon silmiin. Ja liekin loisteessa seisoi vaimoinen haahmo, miekka kädessä.
Jos tuossa kohdass' ei Salattu rikos loukostansa lähde, Niin on se henki hornan, minkä näimme, Ja minun mielikuvani niin mustat Kuin tuonen sepän ahjo. Tarkoin tarkkaa; Minäkin häneen naulaan silmäni, Yhdessä sitten huomioitamme Me vertaamme. HORATIO. Hyv' on. Jos näyteltäissä Hän varkain peittää vähääkään ja pakoon Näin luikahtaa, niin varkauden maksan. HAMLET. Jo tullaan.
Täll' erää tohtori on työstään vapaa; Te saatte mennä. Epäiltävä olet, Mut vikaa et voi tehdä. Kuule, sinä! En kärsi häntä. Saaneensa nyt luulee Ihmeellisen ja hivuttavan myrkyn. Ma hänet tunnen; moista hornan juomaa Niin häijylle en anna. Minkä sai hän, Se hetkeks tunnon turruttaa ja huumaa.
Partanen yritti panna vastalauseen, mutta Porkin käskystä otti kolme poliisia häntä niskasta kiinni ja työnsi samoille pehkuille, joilla Jussi ja Antti olivat yönsä viettäneet. Vastaan haratessaan koetti Partanen vain huutaa: »Tämähän on vasta hornan pesä, kun ihan syyttömiä ihmisiä työnnetään tällä tavalla putkaan oman hevosensa varkaudesta!»
Päivän Sana
Muut Etsivät