United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä alkaa minulle »uusi maailma». Olen sitä jos jonkinlaiseksi kuvitellut, mutta huomaan ihmeekseni, ettei maailma sillan toisella puolen ole sen kummempaa kuin toisellakaan, huomio, jonka sittemmin olen tehnyt monen monta kertaa, jälkeenpäinkin kaikenlaisten rajain yli siirtyessäni. Se on tavallaan ensimmäisen mielikuvani häviö.
Tarvitsen häntä mielikuvani kiteyttämisessä. Tarvitsen häntä sitoakseni hänen ajallisiin muotoihinsa jotakin ajatonta ja rajatonta, joka liikkuu sielussani. Miksi sitoa sitä? Miksi et salli sen täydessä vapaudessaan siellä liikkua ja läikehtiä? En voi muuten tarjota sitä ihmisille. Ja ellet voisikaan? Pitäisitkö sitä sitten niin suurena onnettomuutena? Kyllä. Kenelle? Meille vai itsellesi?
Ethän sinä voi minua naida. Olenhan minä vain sinun mielikuvasi. Niin, olethan sinä vain minun mielikuvani. Toisti koneellisesti nuo sanat tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Ja kohta heitä oli siinä kuutamoisen meren rannalla kaksi itkijää. Ja sinä? kuiskasi sitten hiljaa tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Kaiketi on minun jäätävä Ahtolan asukkaaksi. Ja mentävä Ahdin kassapäiden karkeloihin? Niin.
Vasta kotiin päästyä havahdun siihen, että joukko hymyileviä naamoja vartialavalta on suunnannut katseensa minuun. Mielikuvani haihtuvat siinä tuokiossa ja harmistuneena alan minä vinhasti astella pitkin kävelykarsinan kovaksi tallattua sorapohjaa. Kun vartiain katseet ovat jättäneet minut rauhaan, istahdan penkille ja alan vuorostani tarkastella heitä.
Jos tuossa kohdass' ei Salattu rikos loukostansa lähde, Niin on se henki hornan, minkä näimme, Ja minun mielikuvani niin mustat Kuin tuonen sepän ahjo. Tarkoin tarkkaa; Minäkin häneen naulaan silmäni, Yhdessä sitten huomioitamme Me vertaamme. HORATIO. Hyv' on. Jos näyteltäissä Hän varkain peittää vähääkään ja pakoon Näin luikahtaa, niin varkauden maksan. HAMLET. Jo tullaan.