United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta että työmme tätä hoivaa ansaitsisi, pysyköön kirjailijoillekin kutsumuksensa kirkkaana, että rahtusenkin valaisisimme ihmisyyden polkuja näillä pohjan perillä! Täydellä syyllä on suomalaisten kirjailijain liitto perustamispäiväksensä valinnut tämän päivän, Aleksis Kiven syntymäpäivän. Minkä kirjailijan elämä henkisen rikkauden ohessa enemmän aineellista köyhyyttä muistuttaisi.
Kaikki on turhuus ja hengen vaiva. Salomo rakensi suuria huoneita ja komeita linnoja se oli turhuus; hän toimitti itsellensä veisaajoita miehistä ja vaimoista, ja ihmisten lasten ilon, kaikkinaiset kanteleet, mutta siitä hän ei saanut hoivaa, kaikki se oli hänestä turhuus. Viisaus turhuus; hurskaus turhuus, kaikki oli turhuus!
Ja kaiku lähtövirrestäni vaan, Mun viimeisistä huokauksistani, Kuin iltatuulen henki metsässä, Viel' rinnan ruusulähtehellä kuiskaa. Niin herttaista, niin viileää on toki! Sa kohta, sydän raukka, hoivaa saat! Sen tunnen ja se mua iloittaa. Ei ennen tok', kuin määräni ma voitan, Kuin hänen morsiamensa ma löydän!
Minultakin on tuoni korjannut elämän kumppanin pois; sen takia olenkin nyt täällä hakemassa polttavalle sydämelleni jotakin hoivaa. Ja nyt tuntuu siltä kuin olisin tavannut ristisisaren, jolla on yhtä suuri suru kannettavana kuin minullakin," sanoin. "Vai niin, vai niin! Vai on kuolema teiltäkin temmannut pois kumppanin.
Vaan mulle, joka loin tät' ihanuutta, Sen kiilto, loisto ilomielt' ei suo; On rintan' raskas, täynnä riitaisuutta, Ei sille hoivaa voittojuhlat tuo: Sen tunteet leiriin Brittiläisten muuttaa, Sinn' aatos hiipii vihollisten luo. Mun täytyy paeta, pois riemut heittää, Näin koittain tuimaa tunnonvaivaa peittää. Ken? Minäkö? Minäkö voin Povessain miehen kuvaa kantaa?
Ma onnettuuden Atlas! maalimaa, Niin koko maalimata murheen kannan, Ma kannan kantamatonta, ja sydän On mulla murtumallaan. Sä ylväs sydän, tuota tahdoit juur! Sä pyysit onneasi ääretöntä, Tai ääretöntä kurjuuttasi, sydän, Ja nyt sa olet kurja. Näin vierivät vuodet vainen, Sukupolvet hautahan käy, Mut lempeni kalvavainen Ei hoivaa suovan näy.
Kuin korpitiellä vieras matkamies, Jot' etsii pimeys ja rosvojoukot, Peloissaan turvaa kylävalkeaan Ja pettymättä löytää lämpimän Ja ystävyyttä, hoivaa, suojelusta, Vaikk' on hän vieras vielä hartahammin Syliisi suljet veljen, sukulaisen.
Siihen minä ilolla suostuinkin, sillä tunsinpa mielessäni, että minussa oli hänelle jonkunlaista hoivaa tukalassa tilassaan. Surullinen ja raskasmielinen oli hän aina. Kun illalla tulimme majapaikkaamme, vaipui hän aina synkkiin ja syviin mietteihinsä.
Mut kahlein kiinni kotiin jäin, oi, haavat polttaa sydäntäin! Mua ahdistaa ja vaivaa nuo, kun nyt sun jätän, Ayrin vuo! Hyvästi, Coilan vuorimaat ja laaksot, kankaat, viidat, haat, miss' suru viipyy, saattaen taas lemmen muistot mielehen. Sees olkoon, ystävä, sun ties! Myös sulle rauhaa, vihamies! Oi, kyynelveet ei hoivaa suo: Hyvästi, armas Ayrin vuo! Pois Intiaan tule, Meeri!
Tähän saakka ei kapteeni ollut ensinkään maistellut väkeviä juomia, mutta nyt rupesi hän hakemaan surullensa lievitystä tuosta väärästä lähteestä. Kauvan ei hänen tarvinnut siihen harjoitella, sillä huomattuansa saavansa siitä surullensa hetkeksi hoivaa, tuli hän aivan pian semmoiseksi, että oli myötäänsä pöhnässä. Asiat rupesivat käymään huonosti.