Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mutta kuitenkin, Tuotako me uskaltaisim? ELINA. Niinpä teemme. Ensin nämät murheelliset kertoelmat, Jotka hältä syämmen rakkahimmat riistää, Kuulkoon hän, mut samas hetkes kaikki riemu Takasin taas virtakoon, ja kalliimpana Kuni ennen. Sulhasena lähestyköön Kilian kuin toivon saari, ennen nähty Ainoastaan äärettömäs kaukaisuudes.
Jopa harjanteella tuolla neito seisoi, Katseli hän ehtoa Helvetian, Joka ihanana ihmeellisen loisti Alasvaipuessa alppein auringon, Rauetessa pyhän juhlapäivän. Taasen tuolla etähällä itäises Kiilto lumitunturien tutkaimilta, Joiden säikkä ilman liepeen reunastaa, Levi taivahalle, sädekiilto ankar; Ja he korkeuden luhtiin kohosit, Kukkulat, kuin pyhät immet valkeis vaatteis, Tuliloisteheessa monen kynttilän. Mutta alahalta vainiot ja virrat Kajastivat tuntureille vastahan, Myhäellen armiaast, ja virran purjeet Pyhäs kajasteessa vitkon retkeilit, Kauka-vuorilt kaikuessa paimenien torven. Kaikki lemmen kuva. Kuvan ankaran Näki tämän allaan Atalantta jalo, Näki hän, ja poski vaalee kuumeni. Mutta käärittihin maa ja taivas Ruskoon riutuvaan, ja seisoit kukkulat, Metsät, virran venheet kuni kultavaatteis Hiljaisessa hetkes ilta-hämärän. Kaikui toki halki ihmeellisen illan Kaukahalta tunturien torvi ain, Kaikui häntä vastaan tornin-kellon ääni Sälähtäen laaksost.
Ja sydänmaiden joukot nyt nuoret yhtyvät, Ja päivätyöhön suureen, jalohon ryhtyvät Vapise, öinen valta! Nyt viime hetkes lyö! Nyt poistetahan vihdoin vuossatain synkkä yö. Nyt kolkot korvet kaikki valolle vallataan, Ja valon tieltä maahan kaikk' esteet tallataan. Eik' ennen nuoret joukot nuo ai'o levähtää, Kun paheen peikko sortuu, tuo julma, tuhatpää. Eik' ennen taisto taukoo, ei tau'ota se saa!
Nyt kansas häpiä ja häpäisiä On viimeinen sun hetkes lähestynyt! Ah petosta! Voi auttakatte mua! JOHANNES. Oi kaikki taivaan pyhät! salavaino! Ritarit ja soturit vetävät miekkansa. SOTURI. Pois täältä! Suuri joukko pakanoita On tänne samonnut ja ankarasti He ahdistavat meitä. YKSI MUNKKI. Pyhä neitsyt! MAUNU. Ken johtaa heitä?
ALMA. Kätkisinko tämän, ja niin teeskennellen, Kehnomielisesti valehdellen tässä Teidän edessänne, vierittäisin tuskan, Katkerimman kaikist, Leonardin kuoloon, Iso-isäin poistumiseen surman kitaan, Tuskan, jonka lähde toisialla kuohuu? Ei! vaan hetkes ulosliehtoa mun täytyy Sydämmeni ahdistuksen. Kilian! Unohtaa sun tahdon, ja niin kaiken riemun Täällä elämämme kannikalla kaidal!
Tahtoisitko lemmen maljast nauttii Jumalien suosimana tääl, Olkoon mieles puhdas niinkuin lumi Tunturille vasta lankenut. Toki ei niin lieto, häilyväinen, Tuulen tuiskahtais se kiitää pois, Mutta luja niinkuin pohjan tähti, Luja, seisova ja kirkas ain.» Niin hän lausui. Hältä kysyin taasen Eron hetkes mielel synkeäl: Ijankaikeksiko erkanemme Joutumatta yhteen kerran viel?
Päivän Sana
Muut Etsivät