Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ma tiedän kyllä: tulee kuolema ja elonlangan armaan poikki leikkaa, voi olla kylmä, valju huomenna se mies, mi tänään vereväisnä veikkaa, maan alla maata, päällä multaa syli; mut yli haudan, kuolemankin yli käy vapaus, jolle sykki sydänkulta, se elää, henkii, vaikka painaa multa, se palaa liekin lailla syksy-öissä, tyrannit pelkää, mutta kansain töissä se kuitenkin liikkuu!
Sua kun ma muistelen, niin viiltää sydäntäni. Rintaa polttaa, viluttaa, et jää sa mielestäni. Lienenkö ma rikkonunna vasten tahtoani, Vai se ollee parempi, ku vei mun armahani? Miksis kultain luokseni sa saavuit laisna tuulen, Joka henkii päälleni ja jonka kuiskeen kuulen. Sitte riensit toisaalle...... Voi toki ystävääni! Yksin raukka rannalla nyt itken ikävääni. Vapaudelle. Vapautt' ääneni soi.
Koko olennosta henkii luonnollista, itsetiedotonta suloutta, joka herättää kaikissa ehdotonta ihailua. "Dulcis virgo Maria, madonna venerabilis", siteeraan minä Notkeria, kuiskaamalla ystäväni korvaan tuon fraasin. "Sanoisit mieluummin Kleopatra, tahi paratiisin mustasilmäinen houri", mutisee hän silmiään tytöstä pois kääntämättä.
Hän, joka istuu katetun pöydän ääressä ja saa ahmia tiedon aarteista, hän antaa kaikenlaisten ulkonaisten ja sisällisten vastoinkäymisten synnyttää itsessään epäilystä ja velttoutta, hän on valmis kesken katkeamaan, kun tuo täällä erämaan yksinäisyydessä hehkuu intoa ja henkii uskoa ja luottamusta! Ja niitä on kukaties kuinka paljon, eikä niistä kukaan tiedä eikä välitä.
Ilta on vieno, sulotuoksuinen, ruskotaivainen, se henkii vain rakkautta, rakkautta, ja minua rakastetaan, rakastetaan, minä tunnen sen ja minusta tuntuu se sanomattoman ihanalta ja suloiselta.» »Kuinka kaunis teidän ystävänne on tänään», Knut sanoi. »Niin Hanna? On.» »Itsekin tulee iloiseksi, kuin näkee kaksi semmoista kuin hän ja Pietari», Knut jatkoi. »He saavat ihmisen uskomaan onnea.
Takkinsa alle hän nyt sulan kätki. Taas saaliineen hän juoksi riemuisasti. Kun solui päivä, joutui iltahetki, Hän kotiin riensi, nukkui makeasti. Yö kuluu; aamu koittaa; nukkumasta Jo herää poika; aut' ei uinaella. Vaikk' kevään tuoksu henkii ikkunasta, Hän sisäll' istuu, täytyy kirjoitella.
Maailma jäljittelee taivaan Isää, *kuvansa mukaan* Teidät uudeks luo se; se muovaa, muuttaa, poistaa sekä lisää. *Valmiina* vihdoin jalustalle tuo se riemuiten Teidät: Kaavat täyttää hän! Hän henkii rauhaa kiven viileän! Kun lamput, kruunut luovat häneen valon, hän sopii koristeeksi koko talon! Tarttuu intohimoisesti hänen käteensä.
BRUTUS. En ole oikein terve, siinä kaikki. PORTIA. On viisas Brutus: jos ei terve ois hän, Hän keksis keinon siksi tullakseen. BRUTUS. Sen teenkin. Hyvä Portia, mene maata. PORTIA. Sairasko Brutus on? Ja lääkkeekseenkö Alasti pitkin käy ja aamun kylmää Sumua henkii?
Tulevan toki uskon ajan senki, Kun muinaisajan hirmut poistetaan, Ja kaikki oikein elo-ilmaa henkii. Mut meidän, nykyään tääll' olevain, Tulevain polvein hyvää täytyy puoltaa, Parempi olo heille saattaa vain. Jos itse sotaan sorrumme, ei huolta. Ei huolta, vaikk'ei meille loista koi, Min hengen silmä joskus haaveileepi, Ja vaikka emme rauhaa saada voi, Jot' etsimme. Se hiukan merkitseepi.
Kun sen virtojen vetrehet vedet hellien hyväilevät rantamaita, silloin kukkaset elpyvät eloon ja nurmen nukka vihannoi. Ei polta poroksi, ei tuota tuhoa mun mereni lauhkea lämpö, se vain sulattaa jään ja haihduttaa hyisen hallan. Eloa ja voimaa se henkii, karuille kallioillekin se kukkia kasvattaa. Luulet joskus tyyneksi merta, tyyneksi kuin kuollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät