Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Anni tyttö, aino neiti Puki päältä vaattehensa, Heitti paitansa pajuille, Hamehensa haarukalle, Sukkansa sulille maille, Kenkänsä vesikivelle, Vyönsä vyöteli vesoille, Pintelinsä pientarelle, Helmet hiekkarantaselle, Sormikkaat somerikolle.
Lempikää, lempikää ihmislapset vaan! Siellä kullat välkkyy, helmet, päärlyt helkkyy, siikasien siskosiksi sinne joutukaa! Nauttikaa, naurakaa ihmislapset vaan! Untuvaiset vienot, höyhenpatjat hienot helmahansa hempeähän siellä odottaa. Uinukaa, uinukaa ihmislapset vaan! Tuuli, laine laulaa, taivas merta kaulaa siin' on linna, matka tähän päättyä jo saa. LEMMINK
Hän oli kalpeana, kyyneleitä kimalteli hänen silmäripsissään ja äänensä värähti, kun hän sanoi: "isäsi ei tahdo .. hänellä on syynsä, hän luulee tekevänsä ... ja tekee varmaankin, mitä oikein on. Mutta, lapseni hyvä, sinä sittenkin saatat tulla autetuksi. Ota nämät helmet ja kalliit kivet ... net ovat minun ... minä saan käyttää niitä tahtoni mukaan ... ota net.
Veljensä veräjän suulla vemmelpuuta veistelevi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, veikko rukka, sitä itken ja valitan: kirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi, kullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet." Sisko sillan korvasella vyötä kullaista kutovi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?"
Usein jonkun sellaisen voiton jälkeen, kun hän oli päässyt itku kurkussa omaan pieneen pukukammioonsa pujahtamaan, hän oli riistänyt kullat kulmiltaan, heittänyt helmet kaulaltaan sillä häpeällisellä tunteella, että hän ei ollut taiteen valtiatar, vaan portto, ja että portonleima paloi hänen otsallaan.
Se kohtasi vanhuksen hellää ja hyväntahtoista katsetta ja oli kuin tyttö olisi hetken epäröinyt, kuin hän olisi hetkeksi tuntenut noiden silmien selittämätöntä lämpöä ja voimaa. Mutta äkkiä hän riuhtaisi itsensä irti epäyksestään ja huudahti: Itkuun purskahtaen hän riisti koristeet päältään, helmet ja sormukset ja nauhat ja helyt, ja viskasi ne maahan.
Tässä autuuden ja rauhan valtakunnassa puhelivat kaikki nämät onnelliset parit hymyillen keskenänsä, sillä aikaa kun kauniita lapsia, iäisesti kukoistavassa nuoruudessa, ympäröitsi heitä kuin helmet kaulanauhassa.
kantais kaulan helmilöitä, rinnan ristiä rakentais, panis pääty palmikolle, sitois silkillä hiusta. Mutta minä en liikahdakaan. Hän ehkä riistäis ristit rinnaltansa, helmet kaulasta karistais, menis itkien kotihin, kallotellen kartanohon. Ja hän saa jatkaa matkaansa, poistua ja painua lauluineen lehdon peittoon. Hän on kadonnut ja lakannut kuulumasta.
Laulun helmet poimi urho kielilt' iki kanteleen, Niistä punoi Suomettaren päähän jalon seppeleen: Laulut liittyi toisihinsa niinkuin järvet Suomenmaan, Sinijärvet luotu maata, laulut kansaa kultaamaan. Niin nyt välkkyi maailmalle Kalevalan tähtivyö, Kertoi vanha sankar'-aikaa kansan hengen ihmetyö: Entisyyden muistolaulut, ase ajan nykyisen, Aatemeri ammennella aukes Suomen kansallen.
Ei sentään tumma Tuonen virta hälle, ken päärlyt näkee päiviensä laineen; on totuus selvä tiensä tietäjälle, ken etsii hengen helmet alta aineen, ei uhraa rahvaan raa'an hyörinnälle, ei ilmiöille ajan eikä maineen, vaan kaiken tutkii, läpi kaiken nähden, ja kaiken nauttii elon täyden tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät