Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ei minun ole lupa takaisin ottaa, sanoi Panu. Niinpä panen tuohon, ja Annikki aikoi heittää helmet uhrimaljaan.
Sidor vaikeni ja rupesi muuttelehtamaan jalalta toiselle. Nikolai Jeremeitsh käänsi päänsä syrjään ja helmet läksivät kiivaasti naksahtelemaan. "Mitä? Oletkos sinä hullu, sen pahus?" keskeytti hänet äkisti paksu mies.
KANTELETAR. Minä helmet ja päivän silmän Kutsun kielille kanteleen, Siitä helkytän sydämeen, Siellä kasvatan kukkasiksi Hurmaaviksi.
Sen poimut todistivat hänen aatelista kauneuden-tuntoansa, ja sen reunoja alaspainavat raskaat helmet ylhäistä säätyä. Sofronia katsoi kohden silkin kohisemista ja kun hän näki naisen edessänsä, kysyi hän hämissään: "Mitä minusta tahdot, romalainen nainen?"
Terve taas, meri ääretön, Kotimaani kieltä aaltosi kuohuu, Laill' lapsuuden unten ne väippyen haipuu Ulapoillesi velloville, Ja vanhat muistot ne taas tuo ilmi Nuo ihmeen hurmaavat lelut kaikki, Nuo kaikki väikkyvät joululahjat, Nuo kaikki kauniit korallioksat, Punasimpsut, helmet ja kirjavat raakut, Joit' tuolla piloin säilytät Salakätköissä kristallilinnas.
Koehan vaan renkinä pysyä ja minä pysyn mökin tyttönä." "Ja sievänä tyttönä minun omituisena Annuna! Olitpa ihana, kun istuit tuossa äsken helmet kaulalla." "Mutta kuitenkin viivyit ensin melkein puoliyöhön ja sitten pelasit vaan koiran kanssa " "No älä nyt siitä enhän ennen päässyt eikähän yö ole vieläkään puolessa.
He kulkivat siinä kaupunginosassa, jossa jalokivikaupat olivat, ja joissa näytteille asetetut helmet sädehtivät ja heijastuivat monin värein, ja saapuivat vihdoin Ionen asuntoon.
Siksi tulee hänen myös ensimmäisenä päästä osalliseksi ilostanne». Kun Genoveeva katseli neitosta ja näki tutut helmet hänen kaulallaan, silloin tuo kauhea yö vankilassa taas muistui hänen mieleensä. Silmät taivasta kohden luotuina hän huudahti: »Kuka olisi luullut silloin, kun minut lapsi käsivarrella vietiin näitten muurien sisältä, että näin palaisin?
»Ei, herra se on peräisin rakkaalta äidiltäni. Se kasvoi kiinni lihaani, jonka tähden kannoin sitä yötä päivää sormessani, kunnes lanka katkesi. Silloin oli äiti jo aikoja sitten kuollut, ja koska tämä oli minun ainoa muistoni häneltä, pujottelin helmet jälleen lankaan ja kannan sitä aina mukanani.» »Minun rasiassani?» Regina nyykäytti päätänsä ja loi silmänsä maahan.
Tuotako valitat, tytti, Kun hävitit kultavitjat, Helmet, ristit rinnoiltasi? AINO. Sitäkö valitan? Niinkö? Sitäkö? Enempi, äiti. TAINA. Lapseni, sinua neuvon: Mene aittahan mäelle, Siell' on arkussa ihanat Silkit ja soreat kullat, Joilla neinnä ollessani Päivän, kaks olen kävellyt Kukkana ison pihoilla, Niin ne arkkuhun asetin. Siit' on asti siellä ollut Koskematta, katsomatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät