Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
"Lienee taas niitä Heinosen arkkiveisuja, joutavia renkutuksia", virkkoi emäntä. "Ei tuo mahda olla Sipillankaan ennustus", arveli mummo. "Ei ole veisuja eikä virsiä, eikä ole Sipiloita eikä Sapiloita", kirkaisi Heikki. "Mikäs se sitten on?" "No se on semmoista, jossa minäkin olen". Tuota nyt ei kukaan ymmärtänyt. "Missäs sinä sitten luulet olevasi?" kysyi vihdoin ukko Heiskanen.
Siitähän on jo kulunut viisi vuotta, kun viimeksi kävin luonanne maalla... Pikku Karoliina on kasvanut noin suureksi ja tullut niin kauniiksi! Kyllä hän tulee saamaan sulhasen, joka ei ole huonompia. Loviisa. Sen asian aijoimmekin toimittaa nyt täällä Helsingissä käydessämme... Karoliina. Mutta rakas äiti... Henrikson. Tuo tuossa on kai renkinne, arvaan minä. Mikä hänen nimensä on? Heiskanen.
Minä hankaan niin, että palaset sinkoilevat. Loviisa. Mitä hän sanoo? Luulen, jumal'avita, että hän on hutikassa! Heinonen. Kuinka sinä uskallat näin aamupäivällä? Heiskanen.
Nimeni on Heiskanen. Loviisa. Hän on vähän lystikäs, hän kun on sorakielinen. Ja sitä ei minun vaimoni ole vähääkään. Loviisa. Muutoin hän on oikein hyvä poika. Heiskanen. Vai kuinka, pikku mamseli? Maiju. Kuules vaan tuota! Henrikson. Kyllä meillä tulee olemaan hauska muutamia päiviä. Loviisa. Ah, niin! Heinonen. Emme välitä vähääkään toisista huvimatkailijoista.
Heiskanen. Kyllä, mutta... Heikkinen. No missä se on? Heiskanen. Minun taskussani!... Siinä oli »H n» osoitteena. Heikkinen (itsekseen). »H n» ... se merkitsee Heikkinen!.. (
LIINA. Ensiksikin on hän niin hirveän tyhmä, ja toiseksi minä en rakasta Aatamia. HEISKANEN. Tyhmä, vai tyhmä! Eihän sillä pelkällä viisaudella elä, mutta rahalla elää, ja sitä on Aatamilla, ja sille minä arvoa panen.
Hän antoi nyt Tiina Katrin siistiä ja laittaa. Sitten otti Holpainen häntä toisesta kainalosta ja Heiskanen toisesta. Niin he läksivät häntä viemään Harjulaan köyhäin hoitolaitokseen, joka oli noin virstan verran kaupungin ulkopuolella. He kävivät edellä. Tiina Katri astui heti jäljessä. Mari höpisi heille pitkin matkaa hiljaisella levottomalla äänellä.
»Niin ja pulskemmin siinä tarvitaan ruokaakin. Kun jouten on, syö puolta vähemmän», sanoi Tiina Katri. »Ei ne herrat välitä köyhästä enemmän kuin koirasta ja tuskin niinkään paljoa», lausui Lopo. »Tappaisivat edes kerrassaan, mutta kun kiduttavat sillä lailla, että elämä on monta vertaa pahempaa kuin kuolema.» Heiskanen puhalsi pitkän savun suustansa.
Ja seuraavana sunnuntaina kuulutettiin pyhään avioliittoon »toimellinen ja siivo renkimies Juho Heiskanen, tästä kaupungista, ja neitsyt, kunniallinen ja siveä talon tytär Kaisa Kokkonen maaseurakunnan Olhavan kylästä».
He kulkivat edellä, Tiina Katri ja Heiskanen, Holpainen kappaleen matkaa jäljessä, pää alaspäin, hartiat kumarassa. Niin raskaasti hän polki maata, kun astui, että olisi luullut hänen kovaa kuormaa seljässään kantavan. Kulunut sarkanuttu, harmaan ruunihtava, riippui hänen päällään; housut olivat takaa rikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät