Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Köyhän täytyy kärsiä. Kuulinpa toki mitä puhuivat. Vai setä Eerikki rupeaa puhemieheksi. Mutta luulenpa, että Heiskanen näyttää tuolle merisankarille, mistä on "viisi poikki," ennenkun setäkulta on ehtinyt tänne. Hi, hi, hii! Se onkin sille parahiksi! Kukas käskee tulla häiritsemään köyhää leskiparkaa, juuri kun hän rehellisellä tavalla tienaa jokapäiväistä leipäänsä. Ei nytpä muistan jotakin!
Heiskanen. Jäätäkö? Herrajesta! Sittenhän on mahaani mennyt jäätä. Maiju. Tietysti! Ja sitä kai joskus tarvitseekin. Heiskanen. Niin, niin... Mutta kuitenkin ... siitähän voi tulla pahoja sisällisiä seurauksia... Maiju. Eipä siltä näytä ulkoapäin... Et ole vähääkään muuttunut eilisestä. Heiskanen. Enkö todellakaan?... Kuules, sitten kai annat sen suukkosen? Maiju.
Hetken aikaa he kolmen siinä tuumailivat oliko parasta lähteä vielä samana iltana viemään Harjulaan, vai jättäisivätkö aamuun. »Mutta mitä se siitä paremmaksi tulee», sanoi Heiskanen, »vietävä hän kumminkin on. Sinulle tulee vaikea yö, jos hän rupeaa rauhattomaksi.» »Ja lapset pelkäävät», lisäsi Tiina Katri. »Niinhän se taitaa olla», sanoi Holpainen. »Mennäänpäs häntä katsomaan taas.»
Hyvä Eerikkisetä on myöskin lähellä, ja hän varmaan saa isäni taipumaan meidän liittoomme; kun hän nyt vain pian tulisi. HEISKANEN. Painakaa puuta. TOIVOLA. Kiitos, kiitos! AATAMI. Kiitos, kiitos! Toivola ja Aatami täyttävät piippunsa. Tervetulleita, tervetulleita siis olkaa! Jo teitä ennemminkin odotimme. AATAMI. Tuota, kun ei tuo Toivola ollut kotona ja piti sitä odottaa.
Se on poliisilta. Emma. Mikä herroilla on? Loviisa. Niin, samaa kysyn minäkin. Heinonen. Ei mitään, ei mitään! Henrikson. Ei mitään! Revi rikki kirje! Syö kirje! Anna kirje tänne! Heiskanen. Enpäs annakkaan!... Minulle on maksettu siitä ja minä annan sen... Henrikson. Vaimolleniko? Heiskanen. Ei hällekään! Emma. Mitä sinä kuiskailet? Henrikson. Minäkö? En ole sanonut sanaakaan. 17 kohtaus.
»Siellä arvon taitaa Holpainen nyt tulla», lausui Mari, kun joku jalkojaan kopisteli porstuassa. Hän se oli ja Heiskanen, Tiina Katrin mies. »Kylläpä sinä viivyit», sanoi Mari, »saitko edes lippua?» Holpainen antoi hänelle valkoisen kokoonkäännetyn paperipalasen. Mari aukaisi ja katsoi kirjoitusta sisässä; kun hän ei siitä kumminkaan saanut selvää, antoi hän lipun takaisin Holpaiselle.
Hän kääri Annin peitteen sisään ja antoi maata samassa asemassa käsivarrellaan. »Kyllä sitä varmaan puree, koska noin vatsallaan paremmin saa lepoa», sanoi hän. Heiskanen tyhjensi piippunsa ja pisti sen takaisin taskuunsa. »Eikös me jo lähdetä?» hän kysyi vaimoltaan. »Niin, hyvä isä tokkiinsa, kun ihan olen unhottanut keittoni, jonka jätin tulelle.»
Minulla on kolmesataa markkaa nimismiehen takana, siellä kotiseudulla, hän antaa niistä korkoa ja vuoden perästä minä saan kolme kertaa niin paljon. Sitäpaitsi on minulla kokonainen arpa valtion arpajaisissa. Tiedäppäs se, että tytöt siellä kotipuolessa ovat aivan hupsuja minun perääni. Ei nuo näy huonompia Helsinginkään tytöt olevan. Sain jo yhden rakkauskirjeen. Maiju. Todellako? Heiskanen.
Päivän Sana
Muut Etsivät