Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
HOPPULAINEN. Sinut ottaisin, vaikka kymmenen kertaa olisit vankina ollut. Herrajesta, olethan suloinen ja kaunis kuin taivaan enkeli. HELENA. Jättäkää ne tuumat sikseen, Hoppulainen, ei niistä kumminkaan ikipäivinä mitään tule. Ja Jumalan haltuun nyt! Yksi sana vaan, Helena, en minä enää elä niinkuin tuulta pieksäen HELENA. Menkää jo, menkää, ennenkuin vartijat teidän huomaavat.
Ei hän siitä asiasta välittänyt. Valittihan vain tapansa mukaan ja ryhtyi pyyhkimään pöytää puhtaaksi lukemista varten. Olihan koko toimitus hänestä niin juhlallista. Herrajesta! Ensikertaa elämässä ja vielä omalle esikoiselle ja armaalle pojalle! Aivan se jo mieltä muutti: Lempeämmäksi löi luonnon.
»Häistä ei ole varmaan tullut mitään?» arveli Elsa. »No onko niitä ollut edes todemmasta aikeissa! Onko niitä kukaan muu puuhannutkaan kuin Liisa?» tuumi Viion leski puoleksi leikkiä toiseksi totta. »Voi kun te olette sieviä!» sanoi Liisa tytöille. »Herrajesta! Minua haluttaisi rutistaa teidät, mutta teihin en uskalla koskea sormellakaan. Ja Viioska!
"Aivanhan ne hänet säikähyttivät järjiltään", kuiskasi naapurin vaimo, joka Gabriellen keralla seisoi sairaan päänalaisen takana, "saatuaan nähdä minkälainen lapsi oli, alkoivat he näet huutaa: 'voi, herrajesta, semmoinen onnettomuus', ja kun äitiparka huomasi jotain olevan hullusti, tuli hän ihan pois suunniltaan ... ja..."
Heiskanen. Jäätäkö? Herrajesta! Sittenhän on mahaani mennyt jäätä. Maiju. Tietysti! Ja sitä kai joskus tarvitseekin. Heiskanen. Niin, niin... Mutta kuitenkin ... siitähän voi tulla pahoja sisällisiä seurauksia... Maiju. Eipä siltä näytä ulkoapäin... Et ole vähääkään muuttunut eilisestä. Heiskanen. Enkö todellakaan?... Kuules, sitten kai annat sen suukkosen? Maiju.
KAISA. Se se on Purimo, se. Antakaa anteeksi, kun en voi edes seisomaan nousta. Olen niin rampa jaloistani. KIRKKOHERRA. Istukaa te vaan! Ei tee mitään. Jääkää herran halttuun. KAISA ja VIRVELI. Jumalan nimeen vaan! Te sanoitte tietävänne, että Roope on syytön. Kertokaas, kuinka sen tiedätte! KAISA. Herrajesta! Kuinka minä en tietäisi. Ihan lapsesta asti... YLIOPPILAS. En minä sitä tarkoita.
"Pastori!" huudahti sairas, ja koko hänen katseensa välähti ilosta, "voi, herrajesta!" Mutta tuo ilon tuikahdus sammui samassa hetkessä. "Te jo varmaan tiedätte sen?" kuiskasi hän tarttuen Robertin käteen ja katsellen ympärilleen arasti, kuni rikoksen tekijä, joka on tunnustanut syntinsä, "voi sitä pikku raukkaa, sitä pikkuista raukkaa, mitä siitäkään tulee, mitä siitäkään tulee?
Kävisit edes keittokoulua niinkuin minä. KERTTU: Siihen minä todellakin olen jo liian vanha. ALLI: Et saa sanoa niin. Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan. Keksi sitten jotakin muuta. Rupea esimerkiksi lapsia opettamaan. Se sopisi sinulle! KERTTU: Kyllä, kyllä, mutta nyt on kello jo kymmentä vailla. ALLI: Herrajesta! Hyvästi sitten! Huomenillalla minä tulen takaisin.
TOMMI. Te epä-uskoset, ette usko ennen kuin lyömme teitä sokeudella kuin ennen Damaskuussa. TITUS. Antakaat nyt olvi hyvällä tänne. Tekö vaan yksin joisitte? Vai niin! Kyllä sitten käskis. Herrajesta! me olemme niin kauvan oljentelleet tässä sydämmen hivennyksessä. Jaa, kyllä teidän täytyy antaa se meille.
Minä astun esiin yhteiseksi puheenjohtajaksi ja koen haastella kuin viisas mies. JUHANI. Käykäämme juoneen. Herrajesta! Mutta eihän auta, vaan käykäämme juoneen täyttä päätä. Pussimme jätämme ulkopuolelle muorin mökkiä, ja Lauri, jolla ei ole tässä lähteessä yhtään nautaa, vartioitkoon niitä sioilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät