Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kun mieheni tuli kotiin, ei hän ollut woida saada sanotuksi mitä hän oli löytänyt. Toinnuttuansa nouti hän hewosella ruumiin kotiin, teetti sille arkun, ja toimitti sen hautaan. Myöhemmin hankki hän myös hautakiwen, ja hakkautti siihen tuon muistokirjoituksen, mikä teissä on niin suurta uteliaisuutta herättänyt.
Syvä tyhjyyden tunne povissaan palasivat Mikko ja Auno tupaan, istuivat pöydän taa, missä Auno täytti molemmat kupit kahvilla ja sanoi: Lähtö, lähtö seuraa ihmislasta synnyinsijalta hautaan asti. Kyllä minulla kauan pysyy mielessä Matin lähtö. Mutta minä voin kuitenkin Jumalan avulla ottaa päivän vastaan sellaisena kuin se tulee.
Silloin nainen, kyyneleet silmissä, haasteli hänen korvaansa, pyysi hänen poistamaan mielestänsä kaikki sellaiset mietteet ja muistelemaan ainoastaan kuolematonta sieluansa. Tuohon ei ukko sanaakaan lausunut, vaan tuijoitteli eteensä lakkaamatta; ja niin vei hän kummallisen pulman aholta ilman selitystä myötänsä hautaan.
"En vieläkään ymmärrä mitä tarkoitatte hautain kautta käymisellä." "Tarkoitan sitä, että tulisimme puhumaan vainajista." "No niin. Mutta sanoohan sananlasku, että totuus ei mätäne haudassakaan. Se tarkoittaa sitä, että kukaan ei voi totuutta vääryydellä viedä hautaan ja kätkeä sitä sinne. Totuus on kumminkin nouseva näkymölle ennen tai myöhemmin."
Adolf ja Maria olivat ikäänkuin muuratut hautaan, jonka seinämät siirtyivät eteenpäin samaa vauhtia kuin hevonen, jonka vauhtia Aadolf, neitosen käsivarsien haitatessa, ei enää kyennyt hillitsemään. Näin kiidettiin hyvän aikaa eteenpäin. Mutta pian alkoi hevonen kulkea hiljemmin, mitä korkeampia ja vaikeapääsyisempiä nietoksia karttui sen tielle.
»Viel' auttaa voitte te, kapteeni!» Myrsky mertä myllerti. »Voi vielä hän tarttua renkaisiin!» Vai niin. Lainehet vyörivat syvyyksiin. »Hän upposi hyrskyhyn, kapteeni!» Vai niin. Myrsky mertä myllerti. Mikä on totuus? »Pilaatus kysyi silloin: mik' on totuus?» Ja kaiku vastasi profeetta ei. Ja mykkänä sen suuren selityksen Mies Natsaretin hautaan kanssaan vei.
Uskallatko selkäs kääntää taivaisille häillekin, Surutonna suistuakses kadotuksen kauhuihin? Uskallatko luulla: "täällä löydän onnellisuuden," Vaikka näit jo monta kertaa moisen onnen kurjuuden? Rikkaushan siivin kiitää, raukee huvin ruususet, Ja kuin lastu ulapalla myrskyissä sä heiluilet. Uskallatko hautaan mennä ilman varmaa toivoa, Toivotonna toisen mailman portin kautta kulkea?
Vaikk' on itkusta so'ennut Tyttös, poskensa valjennut, Vaikka ruusus on vaalaskin, Tullos, kuolema suloisin! Syys-ilta. Kuink' kaikki kuihtui, riutui, kuoli! Oi! Miss' on nyt ihanuus, min kesä loi? On metsä vaiti, laakson kukka turtuu, Ja mainen elo öiseen hautaan murtuu.
Mitä hän enää vaimolla tekee, hautaan menevä ukon kolla", ihmetteli silloin Tuomas. "En tiedä mutta todet sillä puuhat on, eikähän tuo eilisen teeren lapsia ole enään Ketolan emäntäkään" sanoi Paakka. "Eipä kyllä, mutta luulempa tietäväni todelliset syyt Hikliinin mietteille", sanoi Tuomas. "Minkälaiset? Annapas kuulla."
Hän teki rankaisuretkikuntia; missä valkeain rintaman takana vielä tarvittiin seulojaa, sinne kutsuttiin Poltti, kuten häntä ennen nimitettiin, joukkoineen; hän vangitsi punikkeja ja vei tutkittavaksi kavalluksesta, eikä ollut vangilla mukisemista; jos hän sanankin virkkoi, Bongman sieppautti metsään ja annatti 'leipäkorttia', ammutti, ymmärrät, talonpoikaisarmeijamme ei liioin kursaile, ja sitten punikkimullikat hautaan ja kalkkia päälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät