Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
"Se sulhasmies", lisäsi Erkki ja vähän väkistenkin naurahtivat he tuolla omituisella sulhasmiehellä. Pian tuli Paakka kartanolle, hänkin puettuna pyhävaatteisiinsa. Suoraan meni hän talliin, toi sieltä hevosen ja alkoi valjastaa sitä kartanolla olevan, korkealaitaisen kirkkoreen eteen. Pojatkin menivät ulos. "No nytkö sitä lähetään?" kysyi Erkki Paakalta.
"No oh, älkäähän nyt kuitenkaan pilkatko, vanhemmaltahan minä nyt sentään totta puhuin näytän," puheli muka emäntä, vaikka jo itsekin alkoi uskoa, että hän oli yhtä ketterä ja pulska kuin kolmenkymmenen vuoden vanhatkin. "Ei, ei se ole mitään pilkkaa, minä puhuin ihan todella ja mietin tuota toisakseen että kyllä te vielä yhden miehen vanhattaisitte," sanoi Paakka.
Mitä hän enää vaimolla tekee, hautaan menevä ukon kolla", ihmetteli silloin Tuomas. "En tiedä mutta todet sillä puuhat on, eikähän tuo eilisen teeren lapsia ole enään Ketolan emäntäkään" sanoi Paakka. "Eipä kyllä, mutta luulempa tietäväni todelliset syyt Hikliinin mietteille", sanoi Tuomas. "Minkälaiset? Annapas kuulla."
"Jokohan ha, ha, ha," nauroi emäntä. "No ihan leikittä ja mitä sanoisitte jos rupeaisin teille miestä toimittamaan. Totta puhuen olenkin juuri sillä asialla?" sai Paakka alkaneeksi. "Vähät sanomisetkai siinä olisi ha, ha, ha." "No niinpä kyllä. Toden totta on se, että teidän talonne ei tule isännättä aikaan, sen itsekin ymmärtänette.
Paakka aivan kuin säpsähti, koski niin hänen omaantuntoonsa emännän vähäiset sanat. Hän oli todellakin toivonut tätä tapahtuvaksi Ketolan emännälle, oli yllytellytkin Hikliiniä. "Kuule Hikliini, emäntä on hyvin pahoillaan", sanoi Paakka. "Onko, se on hyvä. Vai on?" ja hän nauroi oikein sydämmestään ja koetti vielä enemmänkin. Paakkaa värisytti oikein. Tuntui kuin itse paholainen olisi hahattanut.
"Kuulehan Paakka. Ota sinä nyt huostaasi tämä koko asia sinun velvollisuutesihan se oikeastaan onkin ja koita toimittaa se oikein hyvästi, kyllä minä sitten sinua muistan...
Sen tähden hän lähti pois kiireimmittäin, katumoissaan ja miettien miten pahan tekonsa palkitsisi. Muutamia vuosia oli kulunut. Ketolan emäntä oli ruojilla ja Annareeta palveluksessa. Mutta Rimalan Erkki oli saanut mökin paikan, johon rakensi sievän rakennuksen ja raivasi peltomaata melkoisen alan. Niin sievään ja helposti se ei olisi käynyt, jollei Paakka olisi hänellä apuna ollut.
"Niin on hieno meininki", vastasi Paakka ja pyörähti ylpeästi kantapäillään. Sitten meni hän sisälle, vaan palasi vähän päästä takaisin Hikliinin kanssa. He hyppäsivät molemmin rekeen ja alkoivat ajaa Ketolaa kohti. "Onnea matkalle!" huusivat pojat heidän jälkeensä. "Kiitoksia", vastasi Paakka, vaan Hikliini ei puhunut mitään, ja niin he menivät. Pojatkin lähtivät kortteeriinsa.
"No eihän tuota toki niinkuin ennen ... toisenlaista se toki ennen liikunta oli, vaikka enhän tuota perin vanha ole nytkään," puheli emäntä ja laski kahvia kuppeihin. "Ottakaapas kahvia," kehoitti hän sitten. "Kiitoksia, mutta joko emäntä on nyt kuinka vanha?" kysyi Paakka. "Huomenna on minun syntymäpäiväni, jolloin täytän 50 vuotta," selitti emäntä.
Hikliini toimitti velkakirjan kuvernöörin, eikä kauan kulunut ennenkuin huutokauppa toimitettiin Ketolan talossa, myötiin puti puhtaaksi. Hikliini kuleksi silloin talossa, kuin ruhtinas, eikä näyttänyt olevan köyhä eikä kipeä. Paakka kuiskutteli Ketolan emännälle: "Eikö olisi ollut parempi ottaa mies, kuin menettää kaikki?" Kyynel silmin seisoi emäntä ja katseli taloutensa häviötä.
Päivän Sana
Muut Etsivät