United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Luulempa piru vie siellä olevan kaksijalkasia susia kuopassa," lausui yksi heistä. "Siltäpä kuuluu, mutta kuulinko oikein tuolla vielä tullessamme, niin pitäisihän siellä neljäjalkanenkin olla." Taas huudahti Koponen. "Ukko rukka;" huokaisi metsästäjä, ruveten kiireesti poistamaan havuja. Nyt kävi kuoppa valosaksi ja ihmetellen näkivät metsästäjät miten asia oli.
Olkaa hyvät ja painakaa muut tielle ja pian, jos ette tahdo kaikin tulla kiinni pannuiksi", sanoi sitten sitoja toisillekin samassa kun hän vielä toistamiseen siteli arvokasta saalistansa, josta kansa oli kuullut niin paljon pahaa. "Kas niin! Luulempa että pysyt koreasti kiinni tutkintoon asti", lisäsi hän sitten ja heitti Jussin siihen.
"Luulempa niinkin, minä aivon ansaita ja säästää, sillä minulla on jommoinenkin tarkoitusperä, johonka pyrin, ennenkuin tulen aivan vanhaksi äijäksi. "Olleekohan tuo kylläkin korkea?" "Eipä mitään ainoastaan semmoinen, että uskaltaa ihmisten kuullen jotakin sanoa." "Etpä sinä nytkään ole liian arka sanoissasi."
Kyllä kai haava olisi lakannut juoksemasta, jos olisi siihen kaatanut pikiöljyä", sanoi Katru, turvaten omiin lääkkeisinsä ja pahaan sisuunsa. "Se olisi kyllä saattanut olla mahdollista, mutta annetaan hänen nyt vaan tuossa koettaa. Mutta luulempa minä tuon vahingon olevan Jumalan salliman", arveli Kirri. "Mitenkä se on ymmärrettävä?" kysyi Katru. "Kuulehan nyt!" kehoitti Kirri.
Luulempa, että meidän, kun emme etelässä löytäneet mitään jälkeä Ellenorista, täytyy jatkaa tutkimuksiamme pohjaan päin. Mutta vuodenaika on todellakin jo kulunut pitkälle, ja meidän tulee valmistaida viettämään talvea jäissä. Yksinäni sita en tahdo päättää. Sanokaa ajatuksenne, hyvät ystävät!" Ensimmäinen perämies, Robert, lääkäri ja kaikki äänestivät yksimielisesti matkan jatkamista.
"Ainakin heidät pidän uskottavampina ja rehellisempinä ihmisinä kuin Lillun ja Kirstin", intteli Kirri yhä edelleen. "Sinä olet oikeen kummallinen ihminen! Jos kuka mitä puhuu, uskot sinä heti heitä ja käännyt sinne päin! Luulempa, että sinä itse kohta rupeat Kolkin tytärtä toimittamaan miniäksemme, sillä sinä et näy uskovan vähääkään mitä minä ja muut olemme hänestä kuulleet.
Rouva parka koetti ponnistella voimiansa ymmärtääkseen kaikkia, mutta vähä väliä tuli kohtia, jotka olivat hänelle umpi-outoja. "Luulempa vaan, ett'ei tämä sinua miellytä", virkkoi Rossiter, pannen kirjansa pois tavallista varemmin. Hänen vaimonsa hymyili sanaakaan sanomatta.
Mitä hän enää vaimolla tekee, hautaan menevä ukon kolla", ihmetteli silloin Tuomas. "En tiedä mutta todet sillä puuhat on, eikähän tuo eilisen teeren lapsia ole enään Ketolan emäntäkään" sanoi Paakka. "Eipä kyllä, mutta luulempa tietäväni todelliset syyt Hikliinin mietteille", sanoi Tuomas. "Minkälaiset? Annapas kuulla."
Käännellessäni sitä näpissäni, huomasin kuinka batjkani katkerin mielin katseli hienon paperin käpristelemistä, ja luulempa hänen päästäneen pari huokausta nähdessään kuinka kallis tupakka sinisenä savuna haihtui ilmaan. »Antakaahan viimeinen pätkä sitte minulle», kysyi hän äkkiä rukoilevasti. Vihaisesti mulautti aliupseeri hänelle silmiään. Tämä oli, näet, varma siitä, että hän sen saa.
Oi, jos voisin varoittaa kaikkia, jotka vielä ovat kahden vaiheella, taistelemassa ... jos voisin sanoa heille, miten arvottomilta kaikki maalliset surut ja ilot näyttävät kuolinhetkenä... Luulempa ettei monenkaan elämä ole ollut niin yhtämittaista ruumiin ja sielun kärsimystä kuin minun, ja kuitenkin voin nyt kuolema silmäini edessä vakuuttaa, että on vallan yhdentekevää minulle jos olisin ollut, kuten ihmiset sanovat, onnellinen taikka onnetoin ... etten pidä sen aikaisia kärsimyksiä minään ... en yhtään minään..."