Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Näin hautaan tuohon, Cassius, vihat kaikki. CASSIUS. Suloinen malja sydämeni janoon! Niin, Lucius, lasi kukkuralleen täytä; En Bruton lemmestä voi kyllin juoda. BRUTUS. Titinius, sisään! Nyt valon ääreen tähän istukaamme Ja tuumailkaamme, mitä vaatii tarve. CASSIUS. Vai Portia kuollut! BRUTUS. Pyydän, vaiti siitä!
"Minä ymmärrän teidän kertomuksenne", sanoi Eachin; "mutta vaikea tullee minun saada teitä uskomaan, mitä minulla nyt on sanottavaa, siihen nähden mitä sukua olen ja varsinkin että olen sen miehen poika, jonka me tänään olemme hautaan laskeneet hyväpä on että hän makaa siinä, missä hän ei koskaan saa kuulla, mitä te nyt!
Hänet pannaan arkkuun, joka naulataan kiinni, ja lasketaan hautaan, ja kaikki on lopussa. Häntä ei saa nähdä enää. Onko se mahdollista? Eikö hänellä ollut siis enää äitiä?
Viimein nosti hän minut syliinsä ja antoi minun katsoa hautaan; se oli kukkaismeren kaltainen, minä ojensin käteni sitä kohden. Sitten palasimme kotiin, mutta illalla sain luvan syödä ison pöydän ääressä. Senjälkeen tahtoi hän minua syömään kanssansa joka ateria.
Omer ja lisäksi toinen tulevat järjestämään meitä. Niinkuin Peggotty oli kertonut minulle kauan aikaa sitten, järjestettiin ne, jotka saattoivat isäni samaan hautaan, tässä samassa huoneessa. Tässä on Mr. Murdstone, meidän naapurimme Mr. Grayper, Mr. Chillip ja minä.
"Oi, jospa hän voisi itkeä", ajatteli vanha rouva Blum, ja hänen sydämensä oli pakahtua osanotosta poikansa suruun, "jospa hän voisi itkeä, jospa hän voisi itkeä..." Mutta Eugen ei voinut itkeä. Hänen katseensa oli kuin luonto hänen ympärillään: jähmettynyt, kivettynyt, liikkumaton. Nyt laskeutui kirstu hitaasti hautaan.
Pitääkö minun mennä hautaan näkemättä uutta asiain menoa?... Mikä ihme siinä lienee: vanhat olot katoavat, mutta uusia ei tule sijaan!" En tiennyt, mitä vastata Ovsjanikov'ille. Hän katsahti ympärinsä, siirtyi lähemmäs minua ja jatkoi puoliääneen: "Olettekos kuulleet Vasili Nikolaitsh Ljubosvanov'ista?" "En."
QVINTUS. Ojenna kätes, että sua autan; Tai, jos ei voimaa mulla sitä tehdä, Minutkin tämän ahnaan kuilun kitaan Sa vedä, Bassianus-raukan hautaan. En jaksa vetää sua reunaan asti. MARTIUS. En minäkään sun avuttasi nousta. QVINTUS. Kätesi vielä kerran; sit' en päästä, Ennenkuin vedän sun, tai sinä mun; Jos sin' et tule, tulen minä luokses.
Sinä et enää mene yksin haudalle, Eeva, sillä minä seuraan sinua sinne; ja jos et tahdo nähdä minun istuvan vieressäsi siellä, niin istahdan tuohon kirkkomuurin viereen, niin että sama iltakosteus, joka tunkee sinun lävitsesi, tunkee minunkin lävitseni, sama öinen tuuli, joka kylmettää sinun rintasi, kylmettää minunkin; niin että siihen hautaan, johon sinut pannaan, lasketaan minutkin sinun rinnallesi.
Tuossa ikkunan alla kohisevat linnanlahden aallot ... minä hautaan iäksi päiväksi kuninkaan sormuksen sen syvyyteen, ja te ja lapsenne tulevat siunaamaan minua teostani. Ja samassa särki hän ruudun, astahti takaperin ja valmistautui nakkaamaan sormusta niin tarkasti ja niin kauas kuin hänelle oli mahdollista.
Päivän Sana
Muut Etsivät