Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Entä Puutteen Matin oma psykologia sitten? »Hän on hyvä kirkon mies ja toimittaa kaikki hyvin, en minä moiti rovastia», on Matti tuuminut jo eläessään, ja samat sanat on tekijä kuulevinaan vielä hänen haudastaan, silloin kun rovastin heittämät kolme lapiollista multaa hänen hyisen arkkunsa kannelle kumahtavat.
Kirkkaan' otsas loistaa suo: Valo armas välkkyy, ällös Huoliin ajatustas luo; Kristus mailman vapautti, Kuolon vallan tukahdutti: Halleluja kaikukoon! Magdalena! iloks lyö nyt! Kristus nousi haudastaan; Tehty vaikea on työ nyt, Sankar' palas maailmaan; Itkit äsken kuollehelle, Nytpä ylös-nousnehelle Halleluja kaikukoon! Magdalena! silmäs nosta!
Mutta tänään hänen mielensä oli niin raskas, hänen ajatuksensa niin sekavat. Hän ei voinut rukoilla, ei tyytyä, ei unohtaa. Koko hänen sielunsa oli kapinassa. Kuolleet olivat nousseet ylös; menneisyys oli noussut haudastaan.
HAMLET. En, te sen ilmoitatte. HORATIO. Jumal' auta, En minä. MARCELLO. Min' en myös. HAMLET. Mit' arvelette? Sit' oisko ihmissydän voinut luulla? Vait' olla lupaatten? HORATIO ja MARCELLO. Nimessä taivaan! HAMLET. Ei ole konnaa koko Tanskan maassa, Jok' ei ois aika lurjus. HORATIO. Ei tarvis hengen nousta haudastaan Sit' ilmoittamaan. HAMLET. Oikein, aivan oikein.
Johannes katsoi vakavasti ja surumielisesti häneen. Minä olen jo tappanut hänet. Ymmärrän, virkahti Carmela, oppivaisesti päätään nyykäyttäen. Mutta rakkaus ei kuollut hänen kerallaan. Niin, ei minun rakkauteni, selitti Johannes. Hän nousi haudastaan. Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa. Carmelan silmät saivat hätääntyneen ilmeen.
Jälestäpäin lauloivat Eva ja Fritz, äitimme erityisestä pyynnöstä vanhan-aikaisen latinaisen ylösnousemus-virren. Uus' on luonto uudestaan, Uus on taasen ilo maan, Luoja noussut haudastaan, Siitä kaikki riemastuu: Kilvan luodut ylistäin Katselevat, kuinka näin Luojan voitto kirkastuu.
Menin sinne kuitenkin, en halusta, en edes uteliaisuudesta, muuten vaan jouten ollessani, ja ehkä vähän uhalla, näyttääkseni, etten ainakaan minä käänny. Hän saarnasi ylösnousemuksesta. Sepä nyt jotakin, ajattelin minä! Minutko hän saisi uskomaan semmoisiin juttuihin! Että Jeesus olisi lähtenyt haudastaan, ilmestynyt kuolemansa jälkeen opetuslapsille ja sitten noussut taivaaseen!
Nähdessään miehen hahmon kuin maasta nousseen ja kuullessaan sen jalkainsa alla outoja sanoja puhuvan, karkasi Panu vuoren rinnettä alas ja pysähtyi vasta, kun tapasi itsensä niemen kärjestä taikasaunansa edestä. Hän oli kauhistavan, päättömän pelon ajamana varmasti vakuutettu siitä, että vanha Reita vainaja, jonka hän oli tuhonnut ja iäksi ainiaaksi luullut kaikkine haltijoineen sitoneensa, nyt oli noussut haudastaan häntä vuorostaan tuhoamaan.
Nousi Reita poikansa haamussa haudastaan, vouti, mahtava ystävä, oli surmansa saanut, Kari väijyi hänenkin henkeään, tiesi, mitä pauloja Lappi punoi, ja pappi oli pojan vienyt, temmannut kuin Ukon pilvessä ilmojen kautta omalta uhrivuorelta.
Jää tytöt kuiskuin kaivon luo: "Kai haudastaan on noussut tuo?" Ei, neidot, näin on laita tän: Käy vasta hautaan maata hän. Hän kullastaan on pettynyt, Siks paras päästä hautaan nyt, Näet parhaan rauhan lepo tuo, Mi unta mailman loppuun suo. Krenatöörit. Krenatööriä kaks käy Ranskaan päin, Oli kumpikin Venäjän vanki. Mut kun he pääsevät Saksaan näin, He sieltä ei lähtöön hanki.
Päivän Sana
Muut Etsivät