Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. syyskuuta 2025
Heillä oli molemmilla samanlaiset onkimakojeet, solakka vapa, musta siima ja pieni väkäonki, joka viekkaana lymyili harmajan, höyhenistä nidotun perhosen suojassa. Kalapaikat olivat myöskin samat, rinnakkain he enimmäkseen istuivat onkien rantakivellä lepikkotörmän alla virran partaalla taikka siirtyivät verkalleen pitkin rantaa kosteikosta kosteikkoon.
Mutta ajatusten eteen oli laskeutunut harmajan hämärä, yhtätasainen esirippu, jota ei saanut mitenkään nousemaan. Ei osannut ryhtyä mihinkään, ja kaikki vaivasi ympärillä. Huonekin oli aivan kylmä ... ainakaan ei se ollut tarpeeksi lämmin! Hävytön matami! Miksei hän lämmitä, niin ettei tarvitse paleltua!
No sitten neuvoisin sun saaliin-halua Paremmin aikaas käyttämään Ja minua hiukan säästämään. Ma puuhaan päin ja kourin, ettei enää laitaa! Nyt tullos vaan! Sill' armahan Et mieltä muuten mielin määrin taita! Miks' tuijotatte niin Kuin noustava ois kateederiin Ja näkisitte haamun harmajan Fysiikan tai Metafyysikan? Nyt pois!
Hän pisti kätensä taskuunsa ja otti sieltä suuren puoleisen, vahvan, nahasta ommellun kukkaron, jonka toisessa päässä oli vahvat nahkaset nauhat, ja heitti sen minulle. Avasin sen ja kouraani tuli paikalla kymmenkunta kultarahoja, toinen kymmenkunta kultarahoja, vielä kolmas, jopa neljäskin kymmenkunta kultarahoja; paiskasin käteni harmajan miehen kouraan kiireen kautta ja sanoin: "Tuossa käteni!
Jos hän ois' niin viisas kuin hän kerskaa, Nyt hän tuntisi hetkensä, Miekkan' eessä lupas' hän seista ennen Kuin sen kuolo estävi kostosta." Kun hän sai sen sanoneeksi, haamu Nousi laaksosta verkalleen, Vuoren kukkuloille se tiensä otti, Kummullen jo Fjalarin luokse sai. Kuningas nyt hämmästyi kun tunsi Muodon harmajan kulkijan;
Ei kukaan saa tietää mitä olemme täällä pyhätössä toimittaneet. No niin, minä otan tämän harmajan kauniin kesäpuvun. Kuinka uskallat? kuului vielä ihailunsekainen huudahdus epäileväin tyttöjen taholta, jotka nyt jo muuten olivat täydellisesti tuumassa mukana hekin. Kaikkina maailman aikoina! Mitähän mahtaa herra Freyman ajatella, huokaili Planchette vielä.
Tyttären poskillen vedet virtasi, kun isän armaan nukkuvan hän näki turvallisna nyt hurskaudessaan, kun siin' aatteli hän, oman maallisen onnensa tähden vanhan untako häiritseis, kenties elon rauhan riistäis häitä ja huolia vain tois harmajan päähän.
Vait'! Ruhtinas nousevi nyt Ja ottaa maljan vaahtisen käteensä. Lausua sanan nyt hän halaa, Valansa tehdä hetkenä lupauksen. "Mua sankarit, kuunnelkaa, Te lehdet nuoret harmajan tammipuun Runkohon puhjenneet, sen, jonka Taistelumyrskyt runteli useinkin. Ken teistä jo silloin ois' Ajellut kiitäin perhoja nurmen, kuin Morvenin mailla sai Dunkomar Miekkani kautta kuoleman kalpean?
Vaan minä en pystynyt häntä syyttämään, sillä harmajan miehen salaperäinen katoaminen oli hänen tarumaisen luonteensa mukaista tekoa. Etten jättäisi mitään keinoa koittamatta, lähetin kerran Bendelin muutaman kuulusan maalarin puheelle ja antamaan hänelle lahjaksi kalliin briljanttisormuksen sekä pyytämään häntä käymään luonani. Hän tulikin.
Syys-illall' istuessa noin Soi viulu, laulut luisti: Ken miehentöitä, vaaroja Yön hekkumassa muisti? Vaan kopse kuuluu ulkona, Ov' aukenee ja ovesta Sisälle vanhus keikahtaa, Muut' yllä ei kuin paita; Hän säärin seisoo paljahin Ja katsoo "kuink' on laita". Pään harmajan ken nosti noin Yövuotehelta varhain, Kun kukko viel' ei laulanut, Tuo aamun virkku parhain?
Päivän Sana
Muut Etsivät