Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
HAAMU. Terve, neitoinen! Olen mä haamu kuolon maasta, mutta ennen, eläissäni täällä, näitä tienoja polkeissani, olinpa emäntä Kalervon ja onnettoman Kullervon äiti. Ja hänenpä tähtensä nyt hautani levosta läksin, kävin pilvien hallitsijaa rukoilemaan, että toki hän armahtais miestä kohtalossa kiukkuisessa; mutta turhat kaikki huutoni, ei kuule hän emon ääntä.
MAIJU. Se on tuolla taas! Hanna, Hanna, se on tuolla ! HANNA. Pappa se on pappa itse. MAIJU. Ei, haamu, sama haamu HANNA. Se on pappa, usko minua, hän jo äsken kävi täällä, vaikka emme sitä sinulle sanoneet. MAIJU. Ei, ei PASTORI. Sinä olet, näemmä, harjaantunut näyttelemisessä. Mutta elä luule, että minua noilla vehkeillä petät MAIJU. Hanna! Hän tahtoo minut tappaa HANNA. Hän pyörtyy.
Minua pudistuttaa, mutta en voi kääntää silmiäni pois lautasta, jolla ystäväni kulkee tuntematonta kohtaloansa kohden. Joku huutaa taas iloisesti: "se kääntyy rantaan päin!" "Se kääntyy, se kääntyy", kertovat useat äänet. Minusta näyttää siltä kuin ystäväni haamu näkyisi nyt äskeistä selvemmin. Kuluu joku silmänräpäys ja selvästi näen ystäväni lautan jo muuttaneen vähän alkuperäistä suuntaansa.
Kerttu ymmärsi wiittaukseni ja hiljaa kuin haamu tulla hiipi hän kamarin owen raolle. Siinä sitten kuultelimme yhdessä, kuinka tuo murheen runtelema sielu kantoi syntitaakkansa Jumalan eteen ja rukoili häneltä armoa ja anteeksi antamusta. Kowalta näytti tuo työ, sillä suuret hikipisarat waluiwat alas hänen otsaltansa ja hänen silmänsä oliwat täyttyneet kyynelten tulwalla.
Yht'äkkiä hän säpsähti, sillä hän luuli näkevänsä ihmishaamun pensaikossa, edessään olevan saaren rannalla. Väliä ei ollut puoltatoista sataa kyynärää, ja vaikka hän oli hajalla mielin, silloin kuin haamu vilaukselta näkyi, ei hän kuitenkaan voinut uskoa pettyneensä.
Ja kaiken tämän keskeltä kohosi peloittavan juhlallisesti ja varmasti kaikkien aikojen suurimman hirviön, oligarkian, haamu. Rautakourin ja rautaisin kannoin se vallitsi aaltoilevia miljoonia, edustaen järjestystä sekamelskassa ja lujittaen oman rakennuksensa perustuksia kaaoksen keskellä.
Haamu, aave, kukkaisverho päällä, Jonka yöstään kuvas-aisti loi; Hehkuhelmans' avaa tuolle kaipuu, Riemuten sen syliin kaikki vaipuu; Vaan kuin savuihin meit' aave kiertää Synkkä, rauhaton ja ilkamoi. Miekkonen sä! ei sua turhuus voita; Et sä usko maisen kevään koita, Pettävän kun näit sen loistehen.
Mut jos sa nuokut, särjet soittimes; Sen otan pois. Nyt, poikani, hyv' yötä! Mut, annas olla, lehden kai ma taitoin, Kun päätin lukuni? Täss' on se, luulen. Haa! ken tuossa? Se, luulen, on vaan silmissäni heikkous, Jok' ilmiön tuon hirvittävän luopi. Se käypi päälle. Oletko sa ken? Jumala, enkeli vai perkelekö, Kun hiukset pöyristät ja veren jäädät? Mik' olet, sano? HAAMU. Paha henkes, Brutus.
Samalla silmänräpäyksellä Alroy tunsi ankaran pistoksen sydämensä kohdalla. Hän pani äkkiä kätensä kipeälle paikalle, ja katso! talismani hajosi tomuksi. Juhlakulkue päättyi; yksinäinen haamu astui esiin. Ainoastaan äskeiset tapaukset estivät Alroy'ta vaipumasta maahan Jabasterin edessä. Sillä hän tuo yksinäinen ilmiö oli. Se astui eteenpäin, kantaen valtikkaa.
Hänen ja näyttämön väli oli pimeä; mutta näyttämö oli valaistu ja viehätti silmää. Näkymättömäin lamppujen valossa istui tuolla näköpiirin perällä naisen haamu, haltiatar, tai kenties joku noita Olympon jumalattaria, joita senaikainen runollinen kuvakieli tiesi luetella niin lukemattomia.
Päivän Sana
Muut Etsivät