Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Hällepä neidon soi valioimman poiat akhaijein; kunnialahjan senp' Agamemnon valtias ryösti. Mieleen jäytävä jäi viha siitä; mut iliolaiset saivat akhaijit karkkoamaan peräkeulojen keskeen, saartivat umpeen tiet; jopa saapui hälle akhaijein vanhimmat monet tarjoamaan ani-loistavat lahjat.
Vaikk' isovoimainen, jumalattaren kantama lietkin, hän toki suuremp' on, useampia hän näet käskee. Malttuos, Atreun poika, ma sult' anon itse ja pyydän, viihtyä suo vihan tuon, sovi kanssa Akhilleun; suur' on turva akhaijein kaikkien hän sodan turmia vastaan." Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias lausui: "Haastoit, vanhus, kaikin päin osuvasti ja oikein.
Sano siis, avun saanko ma sulta!" Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Huoleti julki jo tuo jumalneuvot, jotka sa tiedät.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Foiniks, suosima Zeun, rakas taatto sa, kunnian tarpeess' enp' ole tuon; sitä kyllin Zeus soi mulle, ma luulen; tääll' ei laivojen luona se häipyvä lie, kunis mulla henkeä rinnass' on sekä liikkua jalkani jaksaa.
Hällepä Hippolokhon vesa loistava vastasi, virkkoi: "Tydeun urhea poika, sa miks sukujuurtani tutkit? Kuin kesälehtien kerrat, niin suvut ihmisienkin: puistaa lehdet puist' alas tuuli, mut uusia versoo taas vihannoituva metsä, kun alkanut on kevätaika; niin suvut ihmisien: mikä kasvaa, taas mikä kuihtuu.
Hällepä vastasi näin jalo jaksaja, oiva Odysseus: "Suott' äl' akhaijein eess' ylen kiittele tai ylen moiti, Tydeun poika, ne näät ovat tiettyjä heille, ne seikat. Vaan tule, yö näet pitkäll' on, pian aamu jo koittaa, tähdet on laskullaan, osa suuremp' yötä jo mennyt, kolmannesta jo kaks, osa kolmas on vain kulumatta." Virkki, ja kammokkaat tamineet puki kumpikin ylleen.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Myös tämä täyttyvä on, jalo vanhus, tahtosi jälkeen; taistelo tauotkoon siks aikaa, minkä sä pyysit." Virkki ja vierastaan kädest' otti hän, oikean ranteen kalvoimest', ett' ei ois lainkaan pelkoa hällä. Noinpa he nukkumahan etusuojaan lähtivät sitten, kansain pää Priamos sekä airut, mielevät vanhat.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Mieleni suosima oi Diomedes, Tydeun poika!
Vieraslahjoja toisilleen ihanoita he antoi: purppuranhohtavan vyön jalo Oineus, hällepä maljan tarjosi Bellerofon taas kultaisen, parikorvan; jäi kotisuojiin multa se, kun sotatielle ma läksin. Tydeus muistoss' ei ole mun, minä jäin isän jälkeen piennä, kun Theben luo sotajoukko akhaijien sortui.
Itsepä suojeli Zeus hänt' ilmojen korkeudesta, hällepä yksin paljoudess' uroparvien antoi kunnian kuulun, sill' oli vain lyhyt häll' elon aika: sai näet päälle jo päätymähän tuhopäivän Athene, voima Akhilleun kons' oli tuottava kuoleman hälle. Nyt koki murtaa hän rivit urhojen, kussa akhaijein parven taajimman näki, parhaat myös tamineetkin. Mutt' ei murtaa niitä hän voinut, jos koki kuinka.
Päivän Sana
Muut Etsivät