Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Suru turhaa ois. Jumal', armoas hällen suo! Ja kaikille kristityille sieluille; sitä Jumalalta rukoilen. Herran rauhaan! LAERTES. Ah, tuota näittekö? Oi, Herra taivaan! KUNINGAS. Laertes, surus kanssa haastaa tahdon, Sit' oikeutt' älä kiellä multa. Mene, Valitse jotkut parhaist' ystävistäs, He kuulkoot riitamme ja ratkaiskoot sen.
Ja lemmittyn' kun mulle jälleen Toi onnen, annoit lempes hällen, Taas meitä kauvan palvelit Ja lapsiamme lemmitsit.
Lähtekää minun kanssani takaisin, jos sallitte minun neuvoa teitä. Pois Berliniin! Vihollinen on jo meidän kintereillämme. Kaikki on hukassa. Braunschweig on kaatunut; Möllendorf sotavankina. Kuninkaasta ei tiedä kukaan mitään. Varaväki, jota Würtenbergin prinssi Eugen johti, on eilen ajettu hajalle Hallen luona. Mutta, herra luutnantti, minun täytyy, minun täytyy olla tänään Magdeburgissa.
Kun vointia nainehen kullan Käyn viimeksi urkkimaan; Saan ystävällisen vastuun, Ett' oli hän viikoillaan. Ja onnea toivotin silloin Ja sievästi sammalsin, Ett' oisi he hyvät ja hällen Veis terveitä tuhansin. Mut siskonen välihin huusi: "Mun penttuni, kiltti niin, Tuli suurena hulluksi aivan Ja Rheinihin heitettiin."
Sortui neljäst' yks, mut Luoti silloin hänkin haavoittui; veri virtanaan jo vuoti, käsi hervahtui; voiton toivoa nyt hällen mistäkään ei näy; pystyssäpä Stool on jällen, taisteluhun käy. Loppuun leikki leikiteltiin: taru kertoo vieläkin illall' Luodin tulleen telttiin Sandels kenraalin. rintamerkki kourassansa: "Ellei rahaa saa myöskin Stool nyt rintahansa, tääkin ottakaa."
Ja kuin emo lapseen, Lotta se loi hänehen yhä katseitaan, kuin ryypyt, jotka hän muille soi, ois aikonut hällen vaan. Mut kun syvemmän yhä vaipui tää suru-untensa heimoihin, ei eukko se malttanut enempää, pojan luoksehen kutsuikin. "Tule", eukon ääni se värvähtää, "viel' löytyä tilkkanen vois; juo, poikani, huolta se lieventää, sitä tarve nyt kaikkein ois!" "Ujoksut? Mitä vielä!
KUNINGAS. Ei pitäis turvapaikkaa murhaajalla. Ei rajaa kostoll' olla. Mut, Laertes, Jos tuota aiot, pysy kodissasi. Kun Hamlet palaa, tulos hällen kerron, Ylistää annan taitoas ja vielä Kiillottaa sitä kiitosta, jot antoi Tuo Ranskan mies. Sitt' yhteen teidät viemme Ja vedon lyömme päistänne.
Munter siinä kaiken yötä hymyillen vaan istuskeli, kuuntel', antoi kaikki myötä, kunnes eukko varoitteli: 'Poika kulta, liiku huolla, väistää paremp' on kuin kuolla! Näin kun lauloi vanha rastas, 'Eihän toki! Munter vastas. Mut ol' luoti hällen tehty, loppu joutui, tuli turma; vaiheissamme Munter nähty myötä ain' on, nyt vei surma.
Pulma se vaikea hällen Näin etehen tuli jällen. Tonttu se käy ladon parveilen: Heiniss' siell' ylähällä Naapuristossa pääskysen, Siellä se on maja hällä; Tyhjä nyt on pesä pääskyn tuo, Vaan kesä taas kun kukkia luo, Palaa hän kotiansa Sievän puolison kanssa.
Tässä he nyt, he jo kihloja toisilleen olivatki Lahjanneet, tuumaa pitivät, miten vietteä häitä. Niinpähän Annalleen Elias Pyhän Raamatun kalliin Antanut ol' sekä myös uuden virs'kirjanki vielä, Annapa hällen taas komean hatun ynnä ja paidan. Onnellisna he näin istuivat suojassa puitten.
Päivän Sana
Muut Etsivät