United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olisitte voineet jäädä tänne yöksi; mutta kun teidän välttämättömästi täytyy lähteä, niin tapahtukoon se Jumalan nimessä ja tässä, juokaa vielä tilkkanen viiniä, se vahvistaa teitä!" Wagner otti lasin, jonka tuomari tarjosi hänelle, ja tyhjensi sen hänen terveydeksensä.
Hänkin on vilusta ihan musta kasvoiltaan. Tule ottamaan kahvia. Pannussa on vielä tilkkanen. Mitä tuo mies tahtoi? Ei mitään erityistä. Hän tuli hakemaan minua poliisikamariin! Hän on kuullut herrasväeltä, että minä olen huono nainen. Mihin sinä nyt aiot? Minun täytyy mennä pakoon. Kyllä hän vie minut vankeuteen. Voi äiti kulta, että sinulla pitää olla näin kurja tytär. Pysy sinä kotona.
Hän vielä hengitti ja tilkkanen paloviinaa virvoitti häntä niin paljon, että saattoi tuntea meidät; mutta ei hän koskaan enää sanaa sanonut, sillä alapuoli hänen naamastaan oli reväisty pois, ja muutaman minuutin päästä miestä ei enää ollut.
Katsokaas, jos panen viinapullon pöytään, niin ei se vielä mitään pahaa vaikuta: se on siinä vaan niinkuin mikä muu hyvänsä mustakylkinen olento. Mutta kun siihen katsoo, niin ikään on kuin nousisi sen kaulasta viekoittelija ylös ja sanoisi: "Maistapas ... maistapas!... Tilkkanen vaan tätä herttaista nestettä!... Maistapas, jos olet mies!"
"Kyllä jo olen väkeviä liiaksikin saanut tän' iltana", virkkoi Olivier raukka; "onpa minua melkein hukutettukin väkeviin juomihin. Tuota hiiden kurpitsia! Annas mulle vaan tilkkanen vettä, veikko kulta et toki suinkaan antane minun sitä turhaan pyytää? Taikka, jos niin tahdot, anna tuopillinen kylmää kaljaa". "No, jos ei muuta", virkkoi Heikki, "se ei saa puuttua.
Teppo jouduttautui sanomaan: »On täällä uunin vartioita, mutta tulehan meitä katsomaan.» Reeta-Kustaava ei ollut kuulevinaan, rupesi painamaan ovea kiinni, mutta tuli sisään, kun äiti sanoi: On tässä pannussa sinullekin vielä tilkkanen kahvia. Seisaaltaan hän otti pöydältä kahvikupin ja rupesi juomaan, mutta Teppo sanoi: »Istuhan toki tähän rahille minun viereeni.»
Ja kuin emo lapseen, Lotta se loi hänehen yhä katseitaan, kuin ryypyt, jotka hän muille soi, ois aikonut hällen vaan. Mut kun syvemmän yhä vaipui tää suru-untensa heimoihin, ei eukko se malttanut enempää, pojan luoksehen kutsuikin. "Tule", eukon ääni se värvähtää, "viel' löytyä tilkkanen vois; juo, poikani, huolta se lieventää, sitä tarve nyt kaikkein ois!" "Ujoksut? Mitä vielä!