Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Välistä valtasi häntä kova ikävöimyksen, yksinäisyyden tunne. Jakelivathan he kaikki Marian kanssa jotakin, johon hän ei ollut osallinen? "Olli Heikki tahtoisi mielellään puhua kanssasi," Maria pani kätensä hänen olkapäälleen, "luulenpa hänellä olevan jotakin sydämmellään." "Hyvää päivää, Olli! oletpa totta tosiaankin saanut huoneesi hienon hienoksi. Enkös jo sanonut?"
Vaikka olette juur' hempeimmillänne. Herran terttu, noita poskia ja noita silmiä! Enkeliks' teitä luulisi, totta tosiaan. HELMI. No niin! Kas vaan, kuinka se Liisa osaa viekastella. LIISA. Sanokaapas lystin vuoksi: eikö teitä ole vielä kukaan kosinna? HELMI. Tuommoisia nyt kysyttekään. Eikä ole. LIISA. Eikö tosiaan? HELMI. No, ei ole, ei. LIISA. Katsokaapa minua silmiin. No, enkös arvannut!
En muille kellekään. Niin, niin, sanoi Nehljudof tietämättä mitä vastata. Enkös puhu totta vai? Vaimo on minulla mainio! Olen hyvin tyytyväinen häneen, sillä hän osaa olla hellä minulle. Enkös puhu totta, Maura, hä? Siin'on, ota pullos, en huoli enempää, sanoi vaimo antaen hänelle pullon takaisin.
Mies tuli tupaan ja kysyi: "Onko miehiä kotona, että tulisivat avuksi nostamaan isäntää tupaan, hän on minun re'essäni hyvin sairaana." "Voi Herra Jumala! enkös minä jo aavistanut" ... huusi Helka itkussa suin ja meni kiireesti pihalle. Lapset seurasivat mukana ja kun he näkivät äitinsä itkevän re'en vieressä, niin hekin yhtyivät samaan virteen.
Perkele on saanut vallan maallisten tavaraimme yli, kuten Jopin kertomus selvästi osottaa; niistä on meidän taistelussa luovuttava ja valvottava, ettei hän saa valtaa sieluistamme... Sinä teet itsesi ja meidät jokaisen onnettomiksi, vaikeroi Svenonia rouva. Enkös jo aikaa sitten sanonut, että jotain sellaista tapahtuisi? Miksi sinä puuhaat velhojen ja noita-akkojen keralla?
"No enkös minä arvannut", jatkoi Ovsjanikov... "Kyll' olet hyvä! No tulkoon sisään! Koska on tässä mulla niin harvinainen vieras, niin olkoon menneeksi, minä annan anteeksi tuolle hupakolle. No tulkoon vaan sisään..." Tatjana Iljinishna meni ovelle ja huudahti: "Mikko!" Sisään astui Mikko, noin kahdeksankolmatta vuoden vanha, kookas, solakka ja kähärätukkainen mies.
Etkö muista sitä?... Eilen! Heinonen. Mitä sinä taas noin isket silmää? Henrikson. Niinkö?... Se on heikkoutta ... ei mitään muuta kuin heikkoutta. Heinonen. Muistisi myöskin näyttää olevan heikko, koska kello... Henrikson. Kello tosiaankin!... Enkös minä sanonut, että se on kellosepällä?... Niin, siellä se on korjattavana. Emma. Sinä olet ollut viime aikoina hyvin hajamielinen, rakas mieheni.
VILANDER. Mutta minä pelkään ettet sinä lue kaikkea mitä niissä seisoo. Se viimeinenkin kirje näytti niin pitkältä, mutta yks kaks sinä sen vaan minulle luit. Onko teillä joku salaisuus keskenänne, jota ukko höperö ei saa kuulla. Se ei ole kauniisti tehty teiltä, sen sanon. MIILI. No, onhan meillä tavallaan. VILANDER. Niin, enkös arvannut oikein!
Hänen sydämmensä, ilon hurmauksesta paisuksissa, tunsi melkein menehtyvänsä tuon maisen onnelan kynnyksellä, jota rakkaudeksi sanotaan. No niin, herrani! sanoi Planchet nähdessään isäntänsä punastuvan ja vaalenevan vuorottain; no niin, enkös arvannut oikein, että se on joku paha asia?
Sen sanoi Taavetti hieman siihen laatuun, että Olli uskoi hänen totta puhuvan ja hän vastasi: "Kyllähän minä voin sanoa, että silkki maksaa seitsemän ruplaa, ja sormus kymmenen! Vaan enkös minä ole itse paljon enemmän sinulle velkaa?" "Se ei tule nyt kysymykseen, kuinka paljon sinä olet velkaa; tässä on seitsemäntoista ruplaa ja niin minä olen ne ostanut!
Päivän Sana
Muut Etsivät