Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Enkös ollut sanonut niin pappilaan kuin myöskin parkin kiskontaan lähtiessäni, että minäkin voisin hyötyä tehdä! Pian siis kaunis alku loppuansa kiitteli. Meillä oli syytä iloita. Minä olin tuonut jyviä, lehmä antoi maitoa, ja perunoita oli saatu omasta pellosta niin paljo, että riitti myydäkin.
On, on!... Enkös minä saa ajaa pitkää matkaa, paljoa edemmä kuin sinne, missä maantie menee piiloon ... ja höyrylaivallako kanssa? Niin, ja saat nähdä kaupungin. Ja saan nähdä kaupungin! Se kyllä tuntui hauskalta sekin, vaikka hän ei vielä oikein osannut kuvitella, minkälainen kaupunki olisi. Mutta ei hän sitä nyt joutanut ajattelemaan.
"Sinun äidilläsi", sokersi Pröbler taas, "oli hyvä sananlasku. Enkös minä ole teille jo sanonut, että tämä mies tässä on Lents, Morgenhaldesta? Sinun äitisi, minä sanoin. Hänellä oli tapana sanoa: parempi on kävellä paljain jaloin, kuin rikkinäisissä jalkineissa, sanoi hän. Ymmärrättekö, mitä se tietää?
Oliko tuo ompelutyttö ? Nora. Ei, se oli Kristiina; hän auttaa minua pukuani kuntoon laittaessani. Saatpa nähdä kuinka sievännäköiseksi minä tulen! Helmer. Niin, eikös se ollut sangen hyvä tuo mielijohteeni? Nora. Erinomainen! Vaan enkös minäkin ole hyvin kiltti, kun teen sinulle mieliksi? Helmer. No, no, pikku hupakko, tiedänhän, ettei sanasi sitä tarkoita.
Hän on perivä minun sijani tässä talossa. Kun minulle on tullut este, on kenties tää rouva Nora. Hist! älkää puhuko niin kovaan; hän on tuolla kamarissa. Rank. Vai tänään myös? Enkös sitä sanonut! Nora. Hän on vain täällä pukuani ompelemassa. Herrainen aika, kuinka järjetön te olette! Nora. Kas tässä. Katsokaas! Rank. Silkkisukkia. Nora. Ihonkarvaisia. Eikö ne ole somia?
Ja minä riitelin, ja hän nauroi, ja minulla oli parhaimmat vaatteet päälläni, ja vaikka kovasti toruilin ja pohjin jalkaakin, niin kyllä se silloin taisi tulla päätetyksi että me niinkuin köyrin aikana Lyyli. Hahaha! Olihan se lysti juttu kyllä, mutta Maiju. Niin no, enkös minä sitä sanonut ettei se ollut mistään kotoisin, vaikk'ei neiti
Yksi katsojista taittoi molemmat jalkansa ja oli kannettava pois, ja puoli tusinaa sai suurempia tai pienempiä vammoja. Mutta tästä eivät Kalle ja Frits tienneet mitään. »Se kuului näytelmään», sanoi ukko Witt. »Enkös jo sanonut sitä! Mutta mistä me nyt saamme hänelle nutun? Ei meillä ole aikaa mennä noutamaan räätäliä.» »Ei, huomenaamulla varhain lähden minä matkalle», sanoi Kalle Vepupp.
Nyt olen taas niin terve. Enkös ole?" liitti hän sitten, mutistaen pienen suunsa niin vakuutetun totiseksi ja myhähtäen jälleen, ja totuttuun tapaansa ojensi minulle kätensä koeteltavaksi. Hiljaa, tuskin tuntuvasti tykytti enää valtasuoni... Pitikö minun ilmoittaa lapselle, mitä tiesin? Pitikö minun karkoittaa ennen aikojaan tuo viaton, viimeinen hymy hänen huuliltaan?
Ja mistä luulet, isä, meidän toista niin kunnollista palvelijaa saavamme, kuin Mauno oli? Enkä tiedä, voimmeko saada miestä minkäänlaista näin kesän aikana. OLLI. Kyllä rahalla renkiä aina saa. EERO. Ahaa, vai olet sinäkin täällä. No, missäs harakka, ellei sian tappajaisissa. Kun et vaan olisikaan sinä tätä sekasotkua keittänyt. Enkös arvannut?
Hyi, enkös minä käskenyt sinua ottamaan samettiset manshesterhoususi mukaan, ja kuitenkin piti sinun ottaa vanhat housusi, joissa on nuo rumat paikat polvissa! Meidän täytyy hävetä sinua; näin sinä et voi tulla museoon.»
Päivän Sana
Muut Etsivät