Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ma olen herra piirin maan, kun viittaan, mua totellaan... Janoa, kaipuut' inehmoin ma lientää tahdon ja myös voin. Jumala, tyhjennettyäin eloni maljan varmaan ei yö ikuisuuden pitkäks käy: ma rauhan unta nään. Oon minä, minä ajamas mies onnest' Edenin... Mut siellä sinun uhmallas ain' elän kuitenkin. Mua painaa riemun armas ies, kun maata katselen: on kaunis mulla kotilies, on linna autuuden!
Harmaa kangas ilman yhtään kultaista kudetta pitkien arkipäivien lomassa. ANNA: Oli synti, että minä menin luostariin. Se oli minun suuri kuolemansyntini, joka on minun eloni päivät pimentänyt. MAUNU TAVAST: Toinen oli vaiva minun vaelluksessani. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, kuinka minä voin, kuinka minä saatoin tehdä sen, ja vielä vähemmän voin minä käsittää, kuinka en olisi tehnyt sitä.
Hän tuosta toki ihastui, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuost' on siemenen sikiö, alku onnen ainiaisen, tuosta kyntö, tuosta kylvö, tuosta kasvu kaikenlainen Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille." Louhi Pohjolan emäntä itse tuossa arvelevi: "Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni, eloni meni merehen, sampo särkyi lainehisin."
Kaikki tunkevat katsomaan aurinkoa. VIROKANNAS: Kiitos ilmojen jumala, jotta sallit mun poloisen nähdä näillä silmilläni nousevan Kalevan päivän. Tehty on nyt työ eloni. Nyt käyn rauhassa kotihin nukkumahan nurmen unta toivossa ilon ikuisen. Olen nähnyt Herran aamun. LEMMINK
Niin liian paljon hyvää kertoi maine hänestä, etten tiedä, uskoako mä mielin vaiko nähdä. Vaan jos totta on, että henkenne hän säästi, sillä... RISTIRITARI. On totta. Eloni, jot' elän, hänen on lahjaansa. NATHAN. Sill' eloni myös mulle hän kaksin, kolmin kerroin lahjoitti. Se muuttanut on kaiken välillämme, se minut kietoo sitein ikuisin hänelle alttiiks aivan.
Nyt nousee tappelu, sampo suljahtaa mereen, Louhi saa siitä ainoastaan tyhjän kannen, Wäinämöinen kerää tarkkaan sammon murut rannalta. Tämän jälkeen varallisuus katosi Pohjolasta ja karttui Kalevalassa. Louhi lausui tappelun jälestä: "Jo minulta valta vaipui, Jo aleni arvioni, Eloni meni merehen, Sampo särkyi lainehihin." Ja runo laulaa tästä tapauksesta
Päämääräni ei ole lempi ja maa, Tääll' ehkä mä lemmin ja viivähdän hetken. Tää ei ole oikea mun kotimaa, Läpi vaikka mä tään teen eloni retken. Mun maani, se oikea onneni maa, Se ei ole varjoin ja kyynelten maa ! Se riemujen, soinnun on ijäinen maa, Maa ikuisen vapauden, valon ja voiton.
Sit' oonhan nähnyt ma tuhlailtavan kauniimpana vielä ilveilijöille, imartelijoille ja pilkkaajille, irstaille! Mua silloin se lumosiko myös, ja syttikö minussa toiveen saada liihoitella eloni päivät auringossa sen? En tiedä. Sentään kannan kaunaa hälle, jok' yksin arvon korkeamman tuon soi tytölle! Miks niin? Ehk' ansaitsin ma Saladinin viime sanain pilkan!
Sinun kauttasi uskoin mä, uskoton heitto, Taas voimaan hengen ja siveyden, Sun tähtesi kannoin mä eloni taakan, Sun katsoin mä tuojaksi autuuden. Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen Ja mursi mun toivoni ainoonkin: On poissa mun päivän' ja onneni ainut, On poissa mun kukkani kultaisin.
Sua odotin lasna ma laineilla, kun kuuhut lahtea kultas, sua odotin silloin, kun ensi murhe mun eloni kukkia multas. Sua odotin silloin ja sittemmin sua odotin kertaa monta, ja istun ja odotan vieläkin voi tyttöä vallatonta! Hän kulkevi vain minun kupeellain ja vierellä käy ja vilkkuu, mut kun häntä kosken, hän häilähtää ja kutria heittää ja ilkkuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät