Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Jää hyvästi, laulu siis maallinen, nyt! Jo henkeni säveliis kyltyä ehti. Jää hyvästi! Eloni kirjassa jo Nyt au'eta kerkesi toinen lehti. Jää hyvästi, lemmen ja leikkien maa! Ikihenkeni kaihoovi korkeampaa! MAA VIHELJ
En tahtonut äitiäni vaivata jutun jatkamisella sinä iltana, vaan paneusin levolle ja huokasin sydämmellisen huokauksen korkeuden hallitsijalle ja uskoin hänelle, joka aina hyvin tekee, ohjattavaksi kaiken vastaisen eloni. Aamulla aikaisin oli jo äitini ylhäällä toimimassa.
Oi hyvästi kaunis eloni maa, oi hyvästi kalleimpani, mitä rikoin, ne anteeksi antakaa, ne polttavat poveani. «Polttaa!» toisti Henrik tuskallisesti. «On kamalata!
Mutta jos minä jäisinkin tänne, minä en kuitenkaan saisi enää milloinkaan nähdä häntä. MAUNU TAVAST: Kuinka niin? ANNA: Minun eloni päivät ovat luetut eikä Olavi varmaan ole niin pian toistava käyntiään. MAUNU TAVAST: Hän? Hän jää tänne. ANNA: Turkuun? MAUNU TAVAST: Minun luokseni. Kuten olet kuullut ehkä, nimitin hänet viime käynnillään täällä arkkiteiniksi.
Te poikani, mun jalot poikueni, Eloni illan kaunein kultakruunu, Seuratkaa uutta uskon-sankaria! Niin teettekin, sen tiedän varmasti. Siunattu siis on synnyin-hetkenne, Tuhansin siunatuita urhotyönne, Sukumme versoo, kukkii kunniaksi Tään kalliin maan ja kansan urhokkaan.
Tunsin itseni niin orvoksi ja yksinäiseksi, että minun olisi tehnyt mieleni itkeä ääneen, sillä minullahan ei ollut mitään kummitusjuttua heille kerrottavana. Niin, olisi ollut yksi tosin, se, mitä me kaksi nyt elämme juuri, mutta silloinhan minun olisi täytynyt puhua heille sinusta ja itsestäni ja meidän rakkaudestamme sekä paljastaa heille koko eloni salaisuus.
Sitä että muut yleensä ovat antaneet minulle enemmän kuin minä muille ja että kaiken avomielisyyteni, jopa avosuisuutenikin ohella olen suljetumpi ja umpimielisempi kuin kukaan niistä, joita olen tavannut eloni taipaleella. Tietysti tahtoisin minäkin antaa puolestani.
Ma häntä seurataksein maailmasta jo nuorna luovuin, otin hunnun pyhän, sitouduin hänen sisarkuntahansa. Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyvään, mun ryösti luostarista lempeästä; eloni muuttunehen Luoja tuntee. Ja hohde toinen tää, min oikealla minusta näät ja joka säteilevi valolla kaikella tään taivas-piirin,
PRINSESSA. Sen hetken vuoksi älkää huolehtiko, sanoa voinpa melkein: älkää koskaan! Tääll' olla mielin, tänne jäädäkin. Mua viel' ei mikään suhde houkuta; ja koska minut pitää tahdotte, todistakaa se sovullanne, luoden eloonne onnen ja niin mulle myös! TASSO. Oi, opeta mua parhain tekemään! Mun eloni on sulle pyhitetty.
Sinua en enää näe, etkä sinä näe minua täällä maailmassa; minä tunnen maailman synkistyttävän eloni, pian se on sen katkaisevakin. Elämäni on synkkä, kuin hauta, mutta pian on se kirkastuva entistä valoisammaksi." Vielä kavaluutta. Hanneksen lähdön jälkeen oli Lyyli, kuin kukkanen sateettomalla kesällä; hän lakastui ja riutui vähitellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät