United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
AINO: Hyvä on Vellamon eleä, veden neidon vieritellä, tuuli neitosen vetävi, laine lapsen lennättävi. Tule, astu, Ainon armas, kanssani kisailemahan, näille väljille vesille, lakeille lainehille. V
Neiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi: "Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi! Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, asetteli taljoillensa, alle viltin vieretteli.
"Kyntämistä niin vaikeaksi työksi hoetaan" sanoi kerran pieni varsa "minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä". "Niin toki oletkin", vastasi emo, "kävellyt, et kyntänyt; siinä se erotus, lapseni". Vaivasen vara vedessä, toisen vaivaisen kylässä, autuahan aitassansa. Katso slku. n:o 71. Vaiva vaaralla eleä, vaiva vaaran liepehellä.
Niinpä lieto Lemminkäinen eleä nutustelevi koko kolmisen keseä saaren suurissa kylissä; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. Jäi yksi lepyttämättä, yksi vanha impi rukka. Se on päässä pitkän niemen, kymmenennessä kylässä. Jo oli matka mielessänsä lähteä omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: "Kauko rukka, miesi kaunis!
Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun ma notkuin nuorempana, Kasvoin heinän karvallisna. Hyvä oli lapsen lassa olla Hyvän vanhemman varassa; Ikävä isättä olla, Outo äitittä eleä, Vaiva suuri vanhemmatta: Pimiä isoton pirtti, Vaikka päivä paistakohon, sokia emoton soppi, Vaikka kuu kumottakohon. Vähä ilo emottomalle käestä.
Enpä voi ilon eleä. Enpä voi ilon eleä, Enkä leino leikin lyöä, Ilon illan oltuani, Leikin leikaheltuani.
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Alla päin, pahoilla mielin, Kaiken kallella kypärin, Värkkiähän katselevi, Sompia sovittelevi, Itse tuon sanoiksi virkki: "En tieä poloinen poika, Poloisina päivinäni, Miten olla, kuin eleä; Palaneeko, paistuneeko, Lappalaisen ruokokenkä, Luikkaneeko, laikkaneeko Lappalaisen kalhunpohja?
"Parempi olisi ollut ilman impenä eleä, kuin on nyt tätä nykyä vierähellä veen emona: vilu tääll' on ollakseni, vaiva värjätelläkseni, aalloissa asuakseni, veessä vierielläkseni. "Oi Ukko, ylijumala, ilman kaiken kannattaja! Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa! Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä! Käy pian, välehen jou'u, välehemmin tarvitahan!"
Mit' olet pahoilla mielin, kahta kallella kypärin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Mi on Pohjolan eleä! Siell' on sampo jauhamassa, kirjokansi kallumassa: päivän jauhoi syötäviä, päivän toisen myötäviä, kolmannen kotipitoja. "Jotta sanon kuin sanonki, vielä kerran kertaelen: mi on Pohjolan eleä, kun on sampo Pohjolassa!
Menen neiti muille maille, Toukka toisille vesille, Savohon sananalainen, Vihattava Wiipurihin; Sitte naivat Narvan herrat, Vievät Wiipurin isännät, Liikuttavat linnan herrat, Keltyn saksat saattelevat. Kevyt on Keltyssä eleä, Kevyt syöä Keltyn leipä Kesäss' ei tehä kekoa, Talvess' ei tapeta riihtä; Leipä linnasta tulevi, Särvin kaikki kaupungista; Syömättä siat lihovat, Kaunis karja katsomatta.