Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Jos nyt tahot tarkimmasti Osata oikein eleä, Niin viero viinaa esinnä, Sekä karta karvahia, Ole viinalle vihainen, Heitä pois lihan hekuma, Vältä syntiä syviä, Tee jo kelpaava katumus, Armon aikana aloita. Vihainen Jumalan vitsa Syöpi syntiset syämmet, Kaottaa katumattomat, Viepi piinahan pahahan, Huolen kanssa helvettihin, Juoma järvestä pahasta Tuoahan tulikivinen.
Kun minä arvelin, etteiköhän vain ole väärä luulo se, että Suomen kansalla ei muka ole ollut mitään korkeampaa sivistystä ja korkeampaa siveellisyyttä, ennenkuin se tuli yhteyteen Ruotsin ja kristinuskon kanssa, jotka muka olivat vapauttaneet sen törkeästä taikauskosta, niin hän sanoi, että niitä on täällä sydänmailla olemassa vieläkin ihmisiä, jotka eivät osaa lukea eivätkä ole monta kertaa elämässään kirkossa käyneet, mutta joilla kuitenkin on, mitä lienee, vanhaa tietoa, sananlaskutietoa, jonka mukaan ratkaisevat kysymyksensä oikeasta ja väärästä eli, niinkuin hän sanoi siitä, »miten olla kuin eleä.» Ja ne semmoiset, lisäsi hän, ovat monta kertaa parempia ihmisiä kuin nykyajan jumaliset.
"Niin teemme ikisovinnot, ikirauhat ratkoamme eleäksemme ehosti, kesän kaiken kaunihisti: maat on meillä yhtehiset, evähät erinomaiset. "Vaan jos tahtonet tapella, eleä soan tavalla, tapelkamme talvikauet, lumiajat luskailkamme! Suven tullen, suon sulaen, lätäkköjen lämmitessä ellös tänne tulkokana karjan kullan kuuluville!
Silloin vanha Väinämöinen jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin eleä. Itse tuon sanoiksi virkki: "Vielä mä tuohon mutkan muistan, keksin kummoa vähäisen." Tavoittihe tauloihinsa, tunkihe tuluksihinsa. Otti piitä pikkuruisen, tauloa taki vähäisen; ne merehen mestoavi yli olkansa vasemman.
Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä. En taia sitä epäillä, Eri pelänne ensinkänä, Ettei ota onkeheni, Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki Sitä pelkeän pahasti, Etten saa ma ensimäistä Tuolta Toivolan kylästä. Potra on poikana eleä.
Ja kaikki tämä surkeus muutaman varjon takia! Ja olisin sen varjon saanut takaisinkin, kunhan olisin nimeni kirjoittanut muutamaan paperiin. Aloin ajatella tuota harmajan miehen tarjousta ja kieltoani siihen suostumasta. Kolkoksi kävi mieleni ja jouduin lopulta pää pyörälle etten tiennyt miten olla miten eleä. Tuli ilta. Nälkääni söin metsän hedelmiä ja janooni join vettä muutamasta purosta.
Matkalla neito häntä taas herjasi, kunnes seppo lausui hänen lokiksi. Sepon kotiinsa tultuaan, kyssi häneltä Wäinämöinen "miten Pohjola elävi," johon Ilmarinen vastaa: "Mi on Pohjolan eleä, Kun on sampo Pohjolassa! Siin' on kyntö, siinä kylvö, Siinä kasvo kaikenlainen, Siinäpä ikuinen onni." He päättävät nyt lähteä Pohjolaan saamaan edes osan sammosta; ja lähtevät.
Menen neito muille maille, Vierähän Wiron vesille, Olen orjana Wirossa, Palkkalaisna Pauluskoilla. Hyv' on siellä orjan olla, Armas piikasen eleä Ei suata survomahan, Ei tahota tappamahan, Ei oo huolta huhmarelle, Eikä kiirettä kivelle; Vesi siellä vehnät jauhoi, Koski kiikutti kivosen.
Neiti vastahan sanovi, Kautokenkä kantelevi: "Vilu on olla viltin alla, Kolkko korjassa eleä." Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Avasi parahan arkun, Kimmahutti kirjakannen, Nostelevi, näyttelevi, Katselevi, kääntelevi Kultasuita sukkasia, Vöitänsä hopiapäitä. Niin tuli rekehen neiti, Korjahan kohenteleksen, Itse laitohon las'eksen, Alle viltin vieretäksen.
Antakohon armoluoja, Tätä sontaista pihoa, Kakaraista kaivotietä; Kyllin sontoa pihalle, Kakaroita kaivotielle, Kyllin sonnan säätäjätä, Kakaran karistajata, Näillä pienillä pihoilla, Kapehilla karjateillä! Suokohon sula Jumala, Antakohon armoluoja, Oluessa tuopit olla, Maljat maiossa märätä; Jotta saisi saamatonki, Ottaisi olematonki; Jott' oisi antoa kylälle, Kyllin itsellä eleä!
Päivän Sana
Muut Etsivät