Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
CASSIUS. Yht' usein kuin Se tapahtuu, yht' usein meistä kuuluu: "Nuo miehet vapauden maalleen hankki." DECIUS. Nyt matkaan! CASSIUS. Matkaan kaikki; Brutus eellä; Jälessä kaunisteena Rooman parhaat Ja rohkeimmat henget. BRUTUS. Vait! Ken saapuu? Yks Antonion ystäviä.
HOVINAINEN. Kyll' itkisinkin, jos se teitä auttais. KUNINGATAR. Ja minä laulaisin, jos auttais itku, Ja sult' ei tarvis lainaks kyynelt' ottaa. Mut vait! Puutarhurit jo tulee. Piiloon, Pois puiden varjoon! Muutteissa se uho On yleinen. Käy tuhon eellä tuho.
»Tunnustan teille kysymättä: ruumis tää kuolevainen on, min näätte, siksi jaettu maass' on valo päivänpaisteen. Te älkää ihmetelkö! Uskokaatte, ett' ei hän ilman Taivaan voimaa tahdo tään vuoriseinän jylhän päälle päästä.» Näin Mestari. Ja jalo lauma vastas: »Takaisin kääntykää ja eellä käykää!» He kädenselin tietä viittasivat.
En avaroita teiltä ano teitä, mut sydämenne mulle avatkaa, ja kaikin seuroineni majoitusta ma siellä pyydän sekä siunausta.» Hän päätti näin. Ja riemun huuto nous, kuin tuulispäässä aalto ulapalla, se kasvoi, karttui, paisui, kauvas sous ja vaikes maininkina vaipumalla. Mut kuningas se astui vaunustansa ja läksi katsomahan kansoansa ja lapset eellä kulki laulaen ja vanhat seuras vaiti siunaten.
Kohta yksi koiransilmä Sanoopi väen seassa: »Jopahan kotoa kyllä Joulun eellä jouetahan, Olis mielessä minulla Lähtö poijes Pohjan maalle: Lähtisin minäkin muuten Käpäisehen kaupungissa, Vaan onpi vähän vikoa, Joka on kotona kauvan Mulla muistissa pysynyt, Poveani pureskellut: Vietihin minulta viimein Väkisin vasikan paisti.
Kohta yksi koiransilmä Sanoopi väen seassa: "Jopahan kotoa kyllä Joulun eellä souetahan; Olis mielessä minulla Lähtö poijes Pohjan maalle; Lähtisin minäkin muuten Köpäisehen kaupungissa, Vaan onpi vähän vikoa, Joka on kotona kauvan Mulla muistissa pysynyt, Poveani pureskellut: Vietihin minulta viimein Väkisin vasikan paisti.
Ol' oikealta pohjaltaan maar Kulnev ukko kultainen; hän liioin joi, niin moititaan, syy oli sydämen; sen sydämen hän myötään toi, jos soti hän, jos rauhan soi: läks' suukot, surman salamat sielt' yhtä palavat. Mont' urhoiss' oli Venäjän, joist' aikakirjat tarinoi, joist' eellä sodan syttymän jo maine tiedon toi.
Tahtoi tehdä tenän vanhat jalat. Matkan päästä, kukkulalta, näki vanhus siellä, missä kiivaimpana taiston kuohu kävi, muiden eellä oman poikansa ja pojanpojan. Niinkuin heinä viikattehen tieltä horjui vihollisen taajat rivit heidän pistimensä kantamilta.
Hän alkoi: »Tule, poikani, mua seuraa; takaisin käymme sinne, missä painuu tasanko tää päin ala-ääriänsä. Jo aamun rusko voitti aamun varjon, mi eellä pakeni, niin että kaukaa ma meren läikän erottaa jo taisin. Kuin mies, mi kääntyy tielle suljetulle ja turhaks uskoo toivon päästä tuosta, niin kuljimme me yksinäistä kenttää.
Eellä piika pappilan, kädessä kahvipannu, jäljessänsä ruustinna kera kuppien ja kannun. Sitten ruokokeppeinensä rovasti jonon jatkaa, juhlallisna hahmoltaan kuin kirkkoon oisi matka. Tytär nuori takanaan kera miehen oudon kulkee. Sydän arka kummallakin aavistusta sulkee. Jälkijoukon muodostavi Hurri, talon halli, pappilaan mi harvoin tulla haukkumatta salli.
Päivän Sana
Muut Etsivät