Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Daniel mietti hetkisen. "Niin, nähkääs pastori, mutta ihmisten sydämmiä ja mieliä ei voi kukaan muu kääntää kuin Herra yksin. Ja asiain näin ollen, ihmiset eivät ole halukkaat käymään kirkossa. Pastori on kyllä äärettömän ystävällinen ja herttainen mies, mutta sillä tiellä ette koskaan saa ystäviä käymään kirkossa.
Vaikk'ei hän saanutkaan sitä sanaa, sitä merkkiä, jota oli pyytänyt, tuntui hänestä kuitenkin kuin olisi Daniel siinä hetkessä henkisesti ilmaissut hänelle jotain siitä, mitä tunsi peitteen toisella puolen... Epäilyksen yöhön, joka niin kauvan oli vallinnut hänen sielussaan, tuikahti valon säde.
Kun enin iloisuus oli tyyntynyt, nousi raamimies Johansson, jota Daniel kauvan oli koetellut käännyttää, ja pyysi puheenvuoroa: "Minä en aijo pitää pitkiä puheita", sanoi hän sivellen partaansa, puhuen verkalleen ja pannen painon joka sanalle, "sillä minusta alkaa tuntua jo siltä kuin olisi keskusteltu tarpeeksi ja että nyt olisi aika ryhtyä toimeen.
Hänen puheensa keskeytyi ankarasta tukehtumiskohtauksesta. Robert auttoi hänet istumaan ja tuki häntä, kun hän kuristen koetti päästä hengittämään. Vihdoin Daniel tyyntyi ja saattoi taas laskeutua pitkälleen. Vaan hän ei puhunut enää, oli vaan hievahtamatta selällään, silmät tiukasti ummessa. Robert sammutti kynttilän, otti tuolin ja istuutui sille, nojaten käsivarrellaan lavitsan laitaan.
Mutta Kreikan vapautussodan aikana Turkkilaisia vastaan kävi mahtava liikevirta Amerikan nuoruuden riveissä. Kuuluisat puhujat, joiden joukossa Daniel Webster ja Henry Cláy, kehoittivat ylevissä puheissaan maan nuoria miehiä lähtemään taisteluun vapauden puolesta, Kreikkalaisten yrityksen hyväksi.
Minä olen vielä keskellä taistelua ja näännyn väliin sen helteestä. Mutta minäkin olen kerran tuleva onnelliseksi..." Daniel pudisti päätään. Hän ei ollut tyytyväinen Robertin vastaukseen, hän tahtoi, että tämä tuntisi itsensä onnelliseksi nyt, juuri nyt, jos hän todellakin oli uudestaan syntynyt Kristuksessa... "Niin, en voi sille mitään", sanoi Robert lopulta vähän tylysti.
On katsanto ja käytös hällä uljas Kuin Flemingeillä. Oppilas se on, Jok' aloitteli Wittenbergiss' silloin Kun tutkintoni siellä suoritin. Hän luona Flemingin on kasvatettu, Ja löytölapsi lisäks, vaikka näyttää Kuin tarttuis' Suomen aatel'-ylpeys. Se on kai Daniel Hjort? Olemme tutut, Ma luulen, vanhastaan. Niin kyllä. Paljon Siit' aik' on muuttunut, kun palvelimme Yhdessä valkeuden lipun alla.
"Niin, nähkääs, herra pastori", vastasi Daniel, yhä enemmän käpristäen toista silmäänsä, "asian laita on sellainen, että olen jo useamman viikon käynyt mietiskellen ja tutkistellen sitä, että kirkko on niin tyhjä, kun pastori saarnaa, koska pastori kuitenkin kaikessa tapauksessa julistaa hyvää ja puhdasta oppia.
Yks' on värsy vielä. Satamäärää vastahan kestänyt Ol' yksistään. Hän löi ja hän voitti ja kaatui nyt Kuin leikillään. Ja silmin seisovi hehkuvin Nyt kuningas: Oi, tuhat henkeä vaihtaisin Ma miekkahas! Hei, kuolon malja tää! Kööri. Hei, kuolon malja tää! No, Daniel, mihin nyt? Se teit' ei koske! Pettäjä! Kas kuin kalpenee hän, veikot, Tuon nimen kuullessaan! Pois muurillen, Jo herttua tulee.
Mua tuskin huomaa hän, on kylmänlainen, Kuin ottolaps' ois hän, ja minä vainen Vihityn äidin verta, totta vie. Toinen kohtaus. DANIEL HJORT. Ruotsalainen lähetyskunta, jonka jäseninä ovat: EERIKKI BRAHE, LAURENTIUS PAULINUS ja PIETARI Wexiön piispa. Tääll' odotelkaa hetki, hyvät herrat; Koht' altis Stålarm teit' on kuulemaan. Kah, tunnetteko tuota nuorta miestä?
Päivän Sana
Muut Etsivät