Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
RACHEL. Hiljaa, Canzio! CANZIO. Mun arvoni ja kunniani ovat ilman tahroo, ei löydy ruumiissani pienintäkään vihamiehen antamata naarmaa, ja käteni eivät kannusta mua vielä velkapääksi kennenkään vereen; se tietkäät, neitoset. Niin, mun sydämmeni on rikoksesta vapaa. RACHEL. Siis pois tuo synkeä muoto ja iloitse kanssamme; sillä tämä ehto on meille onnen ehto. Katso kuinka kaunis se on!
MARCIA. Canzio! siis näen sun kasvosi viimein taas. (Eriks.) Mutta miksi välttyy hän ja tuijottelee noin? (
Miksi kirousta ja mistä syystä kiroisin miestä, jota en tunne, vaan jonka elämä on minulle pimeys? Miksi kirousta? Siunattu, siunattu olkaat aina! Se lisää tässä ahdistusta vaan ja saattaa vielä armottomemmaksi koston ruoskan. Voi! etkö tunne minua enään ja etkö muista mitä olen tehnyt ansaitseva kirousta, kirousta? RACHEL. Ettekö ole Romasta? CANZIO. Minä olen Canzio.
Hän, joka isäni sydänveren vuodatti niin uljaasti tanterelle. Oivallista! GIOTTI. Mitä haastelet? ANGELO. Houritteko? CANZIO. En. ANGELO. Ilvehdittekö kanssamme? ANGELO. En. Asia on peloittavan vakava ja kuitenkin murhatun lystillinea, eteenki myrkyllisen ilveniekan kynässä. Ah, lystillistä! kohta on Canzio kaiken Italian syntipukki.
Vimman tielle olen käynyt, polkeissani sydämmiä jalkojeni alla, mutta enhän taida enään kääntyä takasin, ellen tee itseäni narriksi; en taida enkä tahdo. Tehty on tehty. Kas: uneksuen lepää hän ystävänsä helmassa, ja uneksuen ystävän käsi leikitsee hänen vienon päänsä ympärillä. Tämä kenties ravistelis poveani tuikeasti, ellei olisi nyt sisustani terästetty. Canzio!
Niin vähenee vuosi ja jyvä, kunnes avara aavikko on tyhjennetty, mutta merestä kohoo ankara santatunturi korkeuteen ylös, ehtii taivasten rajan; se nousee kun ihana Taborin vuori, muodostaen naisen rintaa, ja antaa viimein janoovalle sielulleni suloista virvoitusta. Ja sillon alkaa uusi aika. Mutta mitä sanot? GIOTTI. Onpa siinä pituutta. Eeh! CANZIO. Se riittää. GIOTTI. Sama kun ei koskaan.
Yksi liekki, joka sammuu, koska tämä ruumiimme ihmeellinen konstilaitos kieltää häneltä palveluksensa ja herkenee käynnissänsä. Ja niin heräsimme kerran olemisen mailmaan, mutta nukuimme jälleen pian, ja kaikki oli ikuinen tyhjyys taas, ei muuta. CLAUDIO. Terve, Canzio! CANZIO. Claudio, Claudio, mun uskollinen ystäväni! CLAUDIO. Olet siis viimein tässä. CANZIO. Tässä olen, Claudio.
CANZIO. Ja hänen nimensä oli Marcia, kaunis kuin taivasten kuninkaatar, niinkuin olen lukenut sanomissa. Kaikki soveltuu siis oivallisesti yhteen. Te olette tämän sankarin nuori, mutta paljon vääryyttä ja kurjuutta kärsivä leski? MARCIA. Tässä seisoo hän köyhänä ja turvatonna edessänne.
Senkaltaisista töistä on itse jumalten ansioluettelo armottoman suuri. Hyvästi! Tehty on tehty, ja riehukoot taivas ja maa! Sano rohkeasti, jalosti kuin jumala: Lemmitkö minua? MARCIA. Ijankaikkisesti! CANZIO. Kohta, koska sun näin, syttyi sydämmeni tuleen. MARCIA. Polttavaan tuleen sydämmeni syttyi kohta, koska sun näin. CANZIO. Onneni on valmis! Ihanata! Taivaallista!
Minä riennän laramaan tykkiäni tervetuliaissalvaksi nuorelle meriupseerille Neapelista ja rakennanpa vielä yhteisen, maittavan maljan. Nyt hyvästi hetkeksi! RACHEL. Hyvästi, setämme! Me tulemme pian. CANZIO. Nyt ollaan perillä, sä kaunis pakolainen. Tuo linna tuossa vuoren rinteellä on mun isieni ikivanha linna.
Päivän Sana
Muut Etsivät