Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
CANZIO.
Hän tosin teki parastansa, täyttääkseen kanssani onnettomuuteni maljaa; mutta katselinpa kuinka hän äänetönnä, lakki kourassa ja tukka kiemuroissa seurasi Giottin kiivaita askeleita, ja tämä leikkasi sydäntä. GIOVANNI. Mitä on tapahtunut ja mitä on poika tehnyt? CANZIO. Sen kuulet pian. Mutta mene, ja koska ehdit, niin tee niinkuin käskin. GIOVANNI. Kernaasti, herra.
Mutta minä olen onneton. RACHEL. Sinä olet onnellinen. CANZIO. Onneton, onneton! Mutta onnellinen toki. Haa! nyt kirous ja autuus yhtaikaa temmeltelee povessani ympär. RACHEL. Taivaan Jumala! CANZIO. Hyvä Mariamne, hellitä käteni. RACHEL. Minä en päästä sinua ennenkuin olet tunnustanut kaikki. Oi veljeni! selitä meille tämä tuskallinen arvotus, joka riemun päivänä kadehtien riemumme hämmentää.
Tämä ryövää minulta järjen! Malta mieles, Canzio, Canzio! MARIAMNE. Makaa rauhassa ja muista mitä lupasimme. RACHEL. Canzio! O, o, mun kultanen toivoni täällä! CANZIO. Etten tahdo sun onnettomuuttas. MARIAMNE. Ja siitä mahdan olla sinulle kiitollinen. CANZIO. Minä tiesin tämän myrskyn. RACHEL. Mun ainoa, kultanen toivoni täällä! Voi, tuhannen kertaa voi!
Mutta kaunis Marcia, terve! Hyvin, ettäs tulit, mun veljeni. Mutta kuinkahan on laitamme nyt? CLAUDIO. Minä olen niinkuin ennenkin, mutta sinua, näen minä, vaivaa sama mielen levottomuus vielä. Sun silmissäsi mikä tumma, humajaava loimo! Tämä leikkaa sydäntäni, kurja Canzio. CANZIO. Ystäväni, totta sanoen, olenpa ollut noin yhden päivän ja yöseen kovasti levoton, enkä löydä sydämmeni rauhaa.
GIOVANNI. Tässä olen, herra. CANZIO. Hyvä! Saat mennä taas. Sano: kuinka kauvan olen jo tässä aikaellut? GIOVANNI. Nyt on meillä tiistai, lauvantaina tulitte. GIOVANNI. Tahdotteko muuta? CANZIO. Oletko saanut aina ja täydellisesti palkkas tässä huoneessa? GIOVANNI. Aina ja täyden palkan. CANZIO. Minulta on kuitenkin sinun saatavana kolmen päivän palkka. Ota tämä kukkaro.
ANGELO. Ei! tämä ei ole rehellinen kamppaus. Pidättäkäät! CANZIO. Herra, mitä teette? ANGELO. Toisaiksi tämä taistelonne! Kumppaninne ei voi hyvin, hän horjuu ja miekastelee vaivoin. CANZIO. Hän horjuu. Miksi rohkenee siis arka jänis härsytellä jalopeuraa? ANGELO. Hän rohkenee ja taistelee vielä kuin mies, mutta toisella erällä. CANZIO. Kehno pelkuri pysyköön miekankalinasta kaukana.
Koska lauvantain aurinko vaipui, olihan kaikki vielä onnen ja rauhan sylissä, mutta sillon tuli Canzio, lyöden maahan mitä elämä oli rakentanut vuosikymmenien kuluessa. Hän tuli ja saattoi tämän huoneen kauhistuksen kodoksi. Murheellista on tässä nähnyt silmä ja tuntenut sydän.
RACHEL. Ja hänen silmissänsä liekehtii ilo korkea ja puhdas. Katso! CANZIO. Hm. Kuinka jaksat, Mariamne tyttönen? MARIAMNE. Hyvin, mun Canzioin. Mutta sinä? Toki tiedän jo, ettäs olet onnellinen, ja sillon aina onnellinen minä myös. Tosin olet sinä kaunis katsella, mutta tuhat kertaa kauniimpa on hän, joka muutama tunti sitten henkihaamuna korkuudesta ilmestyi mun eteeni helteisellä tiellä.
Jaa, niinpä kovan onnen tyttären povessa nyt leimuu kiitollisuuden pyhä liekki sitä miestä kohtaan, joka tarjoi hänelle armaan suosionsa, että tämän miehen jalkain juureen hän kaiken onnensa, sydämmensä, hengensä, sielunsa ja ruumiinsa altiiksi panis. CANZIO. Vaiti! Hän taitais kerran ottaa sanastanne kiinni. MARCIA. Hän on teidän orjanne. CANZIO. Hyvä! Nyt lähtekämme kohden linnaa tuolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät