Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Tässä tahdon kuolla kukoistavalla sijalla. ANGELO. Oi Claudio, mun kallis ystäväni! GIOTTI. Uskollisuus itse! CLAUDIO. Lohduta äitiäni. ANGELO. Kurja äiti! Herra Canzio, mitä olette tehnyt? CANZIO. Tappanut Claudion. ANGELO. Ja hänen äitinsä. CLAUDIO.
CANZIO. (Eriks.) Mikä turhuuden ja vakuuden sekamelska! Canzio, sinä rosvon kourilla hävitit tämän olennon kultasen kesän, kesän, joka niin armaasti säteili sun päälles ja sulki sun kukoistavaan helmaansa. Mikä teos! (Mariamne tulee oikealta) Entinen morsian, miksi lähestyt? Mariamne, kuinka äänetön ja kalvea ja kuitenkin niin jalo ja korkea! Niin olet, mutta oletpa myöskin peloittava, niinkuin se torni joka päällemme kallistuu ja kerran meidän runtoo. (
CANZIO. Ei; matkani on kulunut rauhallisesti, ilman yhtään vaaran tarjoumusta. Mutta tiedä, Claudio, että kotolinnani tuossa tuntuu nyt silmissäni ankaran kylmäksi. CLAUDIO. Kuinka taidat sanoa niin sun kehdostasi, lapsuutesi kultasista tienoista? CANZIO. Mitä sanon, sanon sydämmeni pohjasta. Mutta jättäkäämme tämä ja lähtekäämme eteenpäin. Sä tulet mun vieraakseni tänä iltana.
Nyt ystäväni Giottin luoksi, siellä vietän yöni, uneksuen kauniista Marciasta, jonka tähden huomisaamun punertaissa Arnon rannalla miekkaani välkyttelen. RACHEL. Canzio! Ei, häntä ei ole tässä enään. MARIAMNE. Turhaan teet sinä työtä ohjaaksesi häntä näin himojensa virran vallassa. Mahdotonta! Nyt kiitää hän vaan eteenpäin, kunnes joko nielee hänen tuima kurimus tai ehtii hän toivotun rannan.
CANZIO. Jonka unohdan, jaa, sen olen jo tehnyt, tällä hetkellä sen tein.
CANZIO. Hellitä, ukko! RACHEL. Canzio! CLAUDIO. Päästäkäät hän, ja minä vannon, ettei pysty hänen miekkansa tänne. Rachel, ole rippumatta hänen käsivarressansa. CANZIO. Pois, portto! RACHEL. Portto? Sanoitko niin? CANZIO. Niin luulen. RACHEL. Suokoon Jumala syntisi anteiksi kerran! Mitä sanoit? CANZIO. En muista. Onko kaikki nurinniskoin, sekamelskassa!
Mutta elles tahdo sitä kuulla, niin olenpa vait ja kerron sen hiljaisuudessa sielulleni. GIOTTI. Enhän tiedä mitä tarinaa tarkoitat. CANZIO. On ympärilläni Saharan santameri, mutta katso, koska ei häntä viimein enään ole, koska katonut on santa, sillon on tullut sovinnon päivä. Mutta kuinka saatetaan tämä sannan paljous pois? Aljetaan.
RACHEL. Eihän vahingoita välillä murheissaankin olla. VARRO. Miksi itkit? RACHEL. Ei yhtään vahingoita, että välillä itkeekin näin vallaton tyttö kuin minä. VARRO. Enkelin vallattomuus, enkelin! Canzio tulee kohta, ellei tänäpän niin huomenna. RACHEL. Vasta huomenna! No sitten hän tietäköön että lennän heti hänen tukkaansa ja sieppoilen kuin pieni vihainen haukka.
MARIAMNE. Jää ijankaikkisesti hyvästi, Canzio! CANZIO. Ole onnellisempa kuin minä! RACHEL. Sen sanan, veljeni, sinä muistat kerran katkerasti. Mutta, Mariamne, enpä toki tarkoittanut juuri niin. Ah, ei vielä, ei vielä! Sinä et tahdo häntä rukoilla, mutta minä tahdon, teen sen tulisella voimalla. Muistatko? CANZIO. Nouse ylös, armas sisär, ja älä menettele sanoja hukkaan.
CANZIO. Teidän ryhtinne, niin komea ja arvoisa kaiken kovan onnenne keskellä, mun saattaa kummastumaan. Noo, olkoon teidän tahtonne. MARCIA. Koska aamu nousee, näämme toinentoisemme taas. Mutta jotain peloittavan tulista leimahteli hänen silmästänsä. Toki; sehän oli jalon Pallas Athenen silmä.
Päivän Sana
Muut Etsivät