United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja se oli elämä, joka ei ollutkaan nurrusta, ei tosiaan ollutkan, vaan hummaus ja myrsky yöt ja päivät: millon kourassa miekka, millon klasi ja millon sylissä kukostava impi. Sillä tietkäät että herra Varro fänrikkivuosinansa ei sylkenytkään klasiin eikä juuri naisenkaan päälle. ANGELO. Sylkeä naisen päälle, se ei oliskaan ollut ritarillinen teos.
Siis varustelkaat itseänne miehen innolla tähän suureen kamppaukseen, kuin mies nyt kestäkäät tämä rangaistuksenne, ja tietkäät, etten vihasta rangaise, vaan olenpa taasen teille yhtä suosiollinen kuin ennenkin. Heh! minä olen kuin hellä äiti, joka lastansa tahtoisi suutella yhtaikaa koska hän sitä vitsalla pieksee. Adjö!
MARCIA. Marcia; jaa, se on mun oikea nimeni. CLAUDIO. Kuinka olette joutunut tähän? MARCIA. Nääntyvänä pakolaisena metsistä. CLAUDIO. Mutta tietkäät, että tämä on sen miehen huone, jonka isän te olette murhannut. MARCIA. Sen tiedän. Mutta miellyttääpä minuakin jotain kysyä teiltä. Onko teillä yhtään syytä kiitokseen minua kohtaan? CLAUDIO. Henkeni edestä kiitän teitä.
No Claudio, sinä tiedät mitä tarkoitan. CLAUDIO. Ihanata kuvaa, ansaitseva Michael Angelon siveltimen esineeksi. Mutta tietkäät, että Angelomme tässä on maalari myös. VARRO. Oletteko maalari, herra? ANGELO. Vähän, hyvin vähän.
HERMAN. Ole rauhassa. FOKAS. Lupaatteko? FOKAS. Mitä sanotte? HERMAN. Juo vettä. FOKAS. Juo vettä? HERMAN. Viileytä sinä tulista sydäntäs. FOKAS. Te ärryttelette minua, ehkä näette minkä damokles-miekan alla seison. Mutta tietkäät, rakkauteni kimmassa voisin pian luoda tähän verisen, verisen draman. Maa ja taivas! HERMAN. Ha haa! FOKAS. Herra! HERMAN. Mitä tahdot?
Tietkäät siis, että jos henkeni tai onneni pahaksi jotain ilmauu teiltä, niin olenpa kohta vannotusta valastani vapaa. MARCIA. Uumoileva mies, vaihka sanoo hänen ulkomuotonsa toista. Mutta eihän ole ihme keskustelossa ryövärnaisen kanssa. Mutta joku lähestyy. Minä riennän kammiooni. Ihmeellinen nainen! Mutta kohta teen epäsääntöisyydestä lopun, kohta. Toki: kurja Rachel ja Mariamne!
Mutta tietkäät: synkeästä, humajavasta arkistani lenteli usein mun sieluni kuin vieno kyhkyläinen perikotomme kaukasille kukkuloille, monin kerroin kauniimmat kuin viheriät kunnaat täällä. Niin, luulenpa nyt taitavani liioin hämmästymättä katsella kasvoja keväisen aamun.
Mutta tietkäät, koska hourauksen purpurakimmellys hänen ympäriltänsä on haihtunut pois, sillon seisoo hän hirmuisessa yössä, sillon heräyy omantunnon myrsky. Sillon surua ja pimeyttä on hänestä leviivä kaikille, joilla on ollut osaa hänen onnestansa. Niin on tapahtuva ellei tehdä kiireesti toisin ja lievitetä takasin puoleksi sidottua solmua. Te ymmärrätte mitä tarkoitan.
TOMMI. Mitä tapahtuman pitää tapahtuu, eikä auta siinä ihmislapsen vastaanponnistus. Istukaat rauhassa vaan, niin olette viattomat kuin lampaat. Ja tietkäät, ettemme teitäkään jätä osattomiksi. TITUS. Vartokaat vähän sen lekkerin kanssa. ARISTARKUS. Seis, muuton leimahtaa, paukahtaa ja kiljahtaa! 4:S SOTAMIES. Mitä tahdotte? TOMMI. Vähän vuorotella kanssanne. Ettehän jaksa kauvemmas.
ALMA. Mutta kehen kihlauu hän? CONON. Minä pyydän, Olkoon tämä kätkös juhlahetkeen asti. ALMA. Olkoon niin. Mut tietkäät, teidän sanomanne Kaikuu korvissani kuolon tuomiona Sielulleni. KASPER. Tyttäreni, mitä sanot? ALMA. Totuudenpa sanon. CONON. Suokaat mulle anteeks, Jos mä saatoin syämmellenne jonkun iskun. ALMA. Uskotteko, että rakastan mä häntä? CONON. Enpä toki.