Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Lintunen sylihin istumaan. Aiai istumaan. Polle, juoksuhun reippaampaan. Reippaampaan. Kilikali kilikali pom pom pom. Poikia matkalla on on on. Passaa siinä miehen kelliskellä, luojan viisautta ihmetellä. Hiirenkorvalla jo ovat puut. Aurinkoinen kaivonvintin nenään laskeutuupi paistain kesäisenään jotta hautuu ihmislapsen luut.
Nytkös Anni monesti kiitti Pröbleriä, joka kumminkin koki parastansa keksiäksensä jotain uutta. Yhtäkaikki Lents oli työtä tehdessänsä onnellinen, ja useasti hän sanoi Annille: "Näetkös kun minä aamuselta nousen ja ajattelen: 'tänäpänä saatan taas vilpittömästi työtäni tehdä, ja kun se sitte menestyy ja joutuu, niin minusta on, kuin olisi sydämmessäni aurinkoinen, joka ei koskaan laske'".
Sentähden iloitsen, kun taivaan rantamille Tuo kaunis aurinko noin hiljaa vaeltaa. Se vaipuu kenties minne vaipuneekaan Luo Luojan kertomaan, min täällä nähnyt on. Mitk' vaiheet katoovaiset täällä vaihdelleekaan, Ne näkee aurinkoinen, kirkas, varjoton.
He valittivat niin haikeasti, että vähitellen ilmaisimme heille salaisuuden, että meillä oli suuri aurinkoinen huone minun työhuoneenani, jossa kaikki istuimme, jossa vanha matto oli laattialla, johon päivä paistoi sisään suuresta ikkunasta, jossa vaimoni kukat rehoittivat ja kanaarilintunen lauloi; siellä oli vaimoni sohva nurkassa ja avonaisessa takassa räiskyi leimuava tuli, lyhyesti maja, jonne kaikki kotihaltijat olivat paenneet.
Mutta sen pahempi hän ei ollut kotosalla, ja niin meidän oli tyytyminen yksinomaan hänen hiukan teeskentelevän puolisonsa seuraan. Hyvin aurinkoinen on muisto niistä viikoista, jotka vietimme yhdessä Belgiassa. Sieltä Gina Krog matkusti Hollantiin ja minä jäin vielä toistaiseksi Brüsseliin.
Ja sylitysten siihen he nyt taipui, Kunnekka itkuun, viluhun he vaipui. He ruusustohon vihdoin nukkuivat, Ja kauan, kauan uinui molemmat. Kuin lapset heräs, loisti aurinkoinen Ylhäällä. Tuntui niinkuin oudonmoinen Ois näky ollut. Missä olemme? Jumalan kiitos, yö on ohitse! Nyt joutuin kotiin! Soutamahan lähtiin. He viipyi kauan, vaan kuin viimein nähtiin Kotoinen ranta, ihme ilmeinen!
Ja koko pikku kylä hymyili niin tyytyväisesti, kun heidän nähtiin tulevan noin kahden kesken, sillä tiedettiin nyt taasen saatavan nauraa luotteliaalle Jussi pahaiselle. Näillä ilta-matkoilla hymyili aina aurinkoinen, mutta tulipa tuosta ilta, jolloin pilvi sen ensi kerran peitti.
Aurinkoinen aleneevi Kohden tutkaimia kuusiston, Likka raukka leikissänsä Unohtaavi karjan kirjavan. Hellansa ja Helmikensä Viimein toki muistaa hän. Sillon seisoo niinkuin seiko,
"Aurinkoinen, armas aurinko, jo sain sinun nähdä" huusi Anni ja vaipui polvilleen. Soittovärkki soitteli yhtä päätä hallelujaa, ja kaikki laulajat yhtyivät samaa laulamaan täysiäänisesti ja mahtavasti. Oli kuin lumipöykyt laulun voimasta kierielisi alas, sillä juuri nyt koko lumivyöryke luiskahti rakennuksen etupuolelta alas laksoon. Talo oli nyt lumivyörykkeestä vapaa.
Kuin olisi hänen silmiensä hymyilevä, aurinkoinen syvyys tahtonut joka hetki sanoa Johannekselle: »Mene vain, kultapoikaseni! Mene kävelemään! Sinä palajat kyllä takaisin, ja silloin suljen sinut jälleen syleilyyni.» Johannesta harmitti tuo voitonvarmuus. Entäpä minä en palajaisikaan, ajatteli hän. Entäpä minä nyt menisinkin menojani?
Päivän Sana
Muut Etsivät